Olin ensimmäisen lapsen synnytyksessä saanut
epiduraalin ja koko seuraavan raskauden ajan sanoin
haluavani sen myös tällä kertaa heti, kun sairaalaan mennään.
Toinen raskaus meni muutaman päivän yli ja olin jo varma,
ettei se sieltä itsekseen tulekaan.
Illalla kymmeneltä alkoivat supistukset, jotka olivat tosi
kipeät heti. Sanoin miehelle, että nyt on mentävä heti.
Hän oli sitä mieltä, että odotellaan vielä.
Onneksi
mummi oli meillä yötä varmuuden vuoksi, jos lähtö
tulee, ettei esikoista tarvinnut herättää ja hoitoon viedä.
Sairaalaan lähdimme 22.30 ja perillä olimme n.23.00.
Ensin
otettiin supistuskäyrä ja tehtiin sisätutkimus. Silloin
tuntui että supistukset olivat ohi.. Luulin jo että meidät
passitetaan takaisin kotiin. Sain kuitenkin vaihtaa
sairaalan vaatteet päälle ja sanoin haluavani epiduraalin.
Kätilö nauroi ja sanoi, että katsotaan nyt.
Pääsin heti
synnytyssaliin ja halusin mennä suihkuun anestesialääkäriä
odotellessa. Sain vaatteet pois päältä ja suihkun päälle,
kun en enää pystynyt edes seisomaan. Kipu oli kamala. Mies
tuli auttamaan minut pois suihkusta ja soitti kätilön
paikalle.
Muutaman minuutin päästä olin sängyllä ja kätilö
hieroi ristiselkääni. Se auttoi tosi hyvin kipuun. Hetken
kuluttua hän tutki kohdunsuuni ja sanoi, että saa alkaa
ponnistamaan. Olin aivan sekaisin ja hoin, ettei se vielä
voi syntyä.
Klo 00.41 syntyi 10 pisteen yli 4 kiloinen
poika!
Kivut unohtuivat nopeasti, mutta synnytyksen nopea
eteneminen pelottaa vieläkin.
- Anu
-
LISÄÄ
KERTOMUKSIA
