|
Vaikka olin
toivonut, että tällä kertaa voisin vain käydä
synnyttämässä ja välttyisin ikäviltä toimenpiteiltä
kuten epiduraalipiikiltä, kanyylilta ja katedroinnilta, kivut
kävivät jälleen sietämättömäksi ja pyysin puudutuksen.
Tällä kertaa olin ratkaisuuni myös tyytyväinen, sillä
ajoitus osui täydellisesti nappiin. Sain levätä pahimman
avautumisvaiheen ja ponnistusvaiheessa olin tällä
kertaa täysissä voimissa.
Ponnistusvaiheen
alkaessa tein yllättävän havainnon: tunsin että
ponnistaessani jotakin tosiaan tapahtui ja ponnistus oli
täysin hallinnassani! Yllätyin myös siitä, miten tällä
kertaa tunsin, että supistuskipu oli pelkästään avuksi.
Aina kun tunsin kipuaallon nousevan sain siitä lisää voimia
työntää vauvaa ulospäin!
Kipu yltyi
sietämättömäksi ainoastaan siinä vaiheessa, kun vauvan
pää oli jo tuloillaan ulos. Tuntui siltä, että repeän, ja
kätilö kehotti hiukan hillitsemään työntämistä, jotta
välttyisin repeämiltä. Tarve työntää vauva ulos oli
kuitenkin niin kova, että en voinut olla työntämättä, ja
viimeisellä ponnistuksella vauva työntyi ulos.
|