Onnittele e-kortilla
 ETUSIVU VANHEMMILLE LAPSILLE KOTI & KEITTIÖ E-KORTIT

WWW-PALVELUHAKEMISTO 

<<  Raskaus & odotus | Vanhemmille | Etusivulle
Vanhemmille - VAUVA

Synnytyskertomuksia - 22 tunnin synnytys

| Nettiopas: Raskaus, odotus, synnytys |

Synnytyskertomuksia:
22 tunnin synnytys

---

Raskauteni oli ylittänyt yhdellä päivällä lasketun ajan, kun lähdimme mieheni kanssa synnärille lapsivesiepäilyn vuoksi noin klo 15.00. Käynnistä tuli kuitenkin turha, koska lapsivettä ei ollut tihkunut, eikä supistuksiakaan ollut yhtään. Pääsimme siis kotiin, kunnes n. viiden maissa alkoi tulla jonkinlaisia tuntemuksia alavatsaan. Ne alkoivat heti säännöllisinä, mutta koska olimme jo aikaisemmin samana päivänä käyneet synnärillä (turhaan) en halunnut hoppuilla lähdön kanssa, jos vaikka olisikin taas jokin väärä hälytys, kun ei kivutkaan olleet mitenkään pahoja.

NYT MENNÄÄN!

Sitten puoli kahdeksan maissa, valittelin miehelle oloani, ja hän totesi: "Nyt mennään!!" Sanoin vain, että katselen salkkarit ainakin ensin, ja sitten mennään, jos nämä eivät lopu. No, eiväthän ne loppunut, ja sitten mentiin!

Synnärillä heti tuli vastaan aivan ihana kätilö, jonka kanssa jaksoin vielä vitsailla, että toivottavasti synnytykseni on yhtä helppo kuin Kauniiden ja rohkeiden Brookella :D Minulta alettiin mitata supistuksia, jotka tulivat edelleen säännöllisesti 5 minuutin välein. Vaihdoin sitten "hienot" sairaalavaatteet päälle ja kätilöt ohjasivat minut ja mieheni odottelemaan josko synnytys lähtisi etenemään. Kohtu oli auki vasta vaivaiset 2 cm.

Mies lähti 11 aikaan illalla kotiin nukkumaan ja lupasi aamusta tulla heti takaisin. Illalla vielä tuli kätilö antamaan minulle jonkin kipulääkkeen (ruiske) ja hieman unilääkettä jotta saisin nukuttua. Yö meni siinä pyöriessä ja hyöriessä sairaalan epämukavalla sängyllä eikä unilääkkeestä ollut mitään hyötyä.

Aamulla klo 8.30 sain aamiaista. En kyllä oikein maistunut, mutta söinpähän kuitenkin ihan syömisen ilosta. Aamupalan jälkeen kätilö tuli katsomaan, onko edistystä tapahtunut, ja kohtu ei ollut auennut kuin 1 cm illasta.  Supistuksetkin alkoivat jo tuntua todella ikäviltä, mutta pakko oli kestää.

Mies saapui paikalle joskus 9-10.00 välissä ja sai päälleen myös sairaalavaatteet. Meidät siirrettiin synnytyssalin puolelle. Ja taas kokoajan seurattiin supistusten voimakkuutta. Aikaa siinä sitten kului ja kului ja kului... tuntui todella piinaavalta.

Joskus 12-13 aikaa kätilöt alkoivat kyselemään, haluanko jotain puudutetta,  epiduraalia tms. En vielä kuitenkaan ottanut muuta kuin ilokaasua, josta ei ollut mitään hyötyä minulle. Mieskin kokeili eikä kuulemma hänelläkään tuntunut missään.

LOPULTAKIN VAUHTIA

Joskus hieman ennen kolmea olin auki 5 cm ja paikalle kutsuttiin lääkäri puhkaisemaan kalvot ja laittamaan minulle paraservikaali -tipan. Samalla laitettiin myös epiduraali (josta ei ollut minulle hyötyä) ja synnytys lähti etenemään hurjaa vauhtia. Kohtu oli auennut 10 cm ja kello oli suurin piirtein varttia vaille neljä.

Sitten alkoi ponnistelu, ja tuntui että vaikka kuinka ponnistin, ei vauva liikkunut yhtään ulospäin. Supistukset kävivät todella kivuliaiksi ja lopulta minulle kerrottiin, että he avittavat nyt vauvaa imukupin kanssa. Vauvalla laski sydänäänet, jota minulle ei kyllä tuossa vaiheessa kerrottu vaan kuulin asian jälkikäteen.

Lopulta koin helpotuksen tunteen kun tämä "pieni" prinsessa päätti tulla!!

Hän oli niin täydellinen, kun hänet laitettiin minun rintani päälle! Sain sanotuksi vain "Oletpa sinä pikkuinen, äidin ja isin rakas..." Miehellä meni siinä vieressä "roska silmään" ja hän sanoi rakastavansa minua <3

Katseltiin siinä sitten toisiamme, kaikki kolme, ja isi sitten katkaisi napanuoran. Pikkuinen vietiin punnitukseen ym. Hän painoi 3840g ja oli 51cm pitkä, iso tyttö! Tyttö sai 9 pistettä, muuten olisi kuulemma voinut antaa 10, mutta kun imukuppisynnytys verotti hieman.

Synnytyksen kokonaiskesto oli reilu 22 h ja ponnistusvaihe 31 min. Repesin hieman ja välilihaa leikattiin, mutta haava parani reilussa 2 viikossa. Alku oli kyllä tuskaa, kun ei pariin viikkoon voinut istua kun sattui niin...

Mutta tässä sitä ollaan, hengissä selvittiin tuostakin kokemuksesta! Ja se että mieheni oli mukana synnytyksessä oli 50% minun kivunlievityksestäni! Siitä oli suunnaton apu, että hän jakoi sen hetken minun kanssani!!

Siinä meidän tarinamme... :)

-Nanna85 ja tyttö 1kk-

  

LISÄÄ SYNNYTYSKERTOMUKSIA

<<  Raskaus & odotus | Vanhemmille | Etusivulle

.


 .

| Etusivu | Vanhemmille | Lapsille | Koti & ruoka | E-kortit | Info | Palaute |