VASTAUKSET:
emppu05 - 29.09.2009 - 12:10
voi sinua... -voin lohduttaa, että tuo vaihe menee kyllä ohi, aivan varmasti 
Itselläni tuo vaihe kesti parisen viikkoa. sairaalassa ja kotona olin kovin itkuinen, masentuneen oloinen. en olisi jaksanut ottaa yhtäkään vierasta vastaan, eikä juuri otettukaan. Se vaihe menee ohi, hormoonit jylläävät sinussa nyt kovasti, anna itkun tulla ja käperry isukin syliin. Uusi vaihe elämässä +nuo hormoonit niin ei ole helppoa. Paljon halauksia, tiedän miltä sinusta tuntuu...
Joku varmasti kommentoi tähän, että toisilla olo ei mene ohi, on ns. synnytyksen jälkeistä masennusta. näinkin voi tietysti olla, mutta sinun vaiheessa se ei sitä varmastikaan vielä ole. Halaus
Eräs - 29.09.2009 - 12:27
Kiitos! Lohduttaa hirveästit ieto, ettei kestä kauan.
nimetönnä - 29.09.2009 - 12:28
Mä kans oottelin pari viikkoa josko menisi ohi, mutta eipä mennytkään 
Olo oli niin huono että hakeuduin lääkäriin. Nyt lääkityksellä parempi olo. Niin ja sen verran vielä lisään että mulla oireet oli erilaiset kuin kuvailemasi, mutta baby blues kuitenkin. Mitään katumuksentunteita tms ei ollut, muuten vain tosi masentunut olo..
Jos tuntuu että olosi ei parane, mene lääkäriin. Muuten voi mennä pahaksikin! Tsemppiä ja voimia
Neppari - 29.09.2009 - 12:29
Minullakin oli n. 2 viikkoa bebybluesia synnytyksen jälkeen, välillä pientä itkeskelyä ja mielen ailahteluja.... otin miehen sanomisetkin usein loukkauksena, vaikkei hän tosiaan mitään tarkoittanut. Välillä ihan onnestakin itkin ja ajatuskin siitä että vauvalle sattuis jotain sai itkemään...! Ei ollut kyllä mulle ollenkaan tyypillistä, eikä ole sen jälkeen masennus vaivannut.
Hormonit, unenpuute ja imetyksen vaikeus varmaan vaikutti mielialaan.
vierailija - 29.09.2009 - 12:52
Toivon myös että on ohimenevää... Alussa itkuisuus, hermostuneisuus ja alakulo normaalia, mutta on myös se raja kun se ei enää ole normaalia vaan voidaan puhua synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Itse odotin useamman kuukauden ennen kuin hain apua ja tuntui että aika vastasyntyneen kanssa meni masennuksessa haahuillessa eikä ole paljoa positiivisia muistoja. Puhu pienestäkin bluesista neuvolassa, miehellesi tai jollekin läheisellesi jotka osaavat ottaa huomioon mahd. maasennuksen jos vaikutat viikkoja ja kuukausia aina vaan väsyneemmältä ja voivat auttaa. Itse avunhakeminen voi olla joskus liian vaikeaa, joten olisi hyvä että joku osaisi lukea merkkejä ja antaa tuuppaisun lääkäriin jos merkit alkaa näyttää vakavilta... Tsemppiä kovasti!
Manttu - 29.09.2009 - 16:03
Täällä on alakuloinen olo jo kolmatta viikkoa. Synnytyskokemus, hormonit, imetyksen takkuaminen ja vauvan itkuisuus sekä oma väsymys varmaankin saavat aikaan tuon olon. Mä en kaipaa menneitä, mutta olo kuin suoriutuis hetkestä toiseen sumussa ja välillä on käynyt mielessä, että kauanko tää on tätä. Sitten kun on saanut nukuttua jonkinlaisen pätkän, on olokin parempi. Mulla tätä 'sumua' lisää varmaankin sekin kun en pääse ulkoilemaan ja touhuamaan juuri mitään tuon haarovälini takia. Miehellä on kestämistä näiden oikkujeni ja itkujeni kanssa. Taitaa olla helpottunut kun pääsee perjantaina takaisin töihin 
Toivotaan, että nää olot menee meillä hormonihirviöillä ohi suht pian. Itse kyllä olen ajatellut mennä juttelemaan jonkun kanssa ikävästä synnytyksestäni.
Eräs - 29.09.2009 - 19:50
Jaan samoja tunteita ja tää on kauheeta. Mä oon tosi kipee enkä kestä lapsen itkuisuutta. imetys takkuaa mullakin ja väsyttää tosi paljon. Ei jaksais ja sit käy kaikenlaista kauheata mielessä.
Mullakin - 29.09.2009 - 23:18
oli..en jaksa tarkemmin selitellä, mutta kyllä sitä on täälläkin esiintynyt. Tsemppiä!
VASTAA
VIESTIIN
