Lähetä
e-kortti
ETUSIVU VANHEMMILLE LAPSILLE KOTI & KEITTIÖ E-KORTIT

PERHEKERHO KESKUSTELUT - TOIVEILIJAT


| Vastaa viestiin | TOIVEILIJAT |

villinä

kolibri - 05.09.2009 - 10:08

mä nyt pääsin vauhtiin tänne kirjoittelun suhteen =) tähän asti olen enemmän ja vähemmän vain taustaillut täällä...olisi kiva tietää teistä kanssa tovereista hieman.(tiedän näitä galluja löytyy varmasti alempaakin, mutta vastailkaa te ketkä jaksatte)

kiinnostaisi tietää ikiä, perhetilanteita siis onko lapsia ennestään ja minkä ikäisiä?millaisia ihanuuksia?luonteet,helppoja/vaikeita?!miten olette jaksaneet ym.
ja jos ekaa yrittämässä niin mikä tilanne,mitkä fiilikset ym.
sitten muu elämän tilanne,mikä ammatti tai duuni?oma vai vuokrakämppä?
siis lähinnä jos vaan kertoisitte itsestänne mitä haluatte kertoa.


VASTAUKSET:


HH - 05.09.2009 - 10:18

Vastaampa tässä ennen töihin lähtöäni pikaisesti
Eli olen HH, kohta 21v, mies saman ikäinen, Asustellaan Pohjois-Pohjanmaalla.

Vuokralla asustellaan 60,5 neliön kaksiossa, taloudesta löytyy myös parivuotias koiraherra.

Ekaa ollaan yrittämässä, kovasti toiveillaan ja tärppiä odotellaan


kolibri - 05.09.2009 - 10:20

vastaan itse:

meillä toiveissa siis eka lapsukainen. Kissakaksoset meiltä jo löytyy,aivan ihania ja niin täysin erilaisia luonteeltaan.Välillä aika rasittavia, mutta sitten taas niin hellyttäviä ja aika vaativia seurallisia tapauksia.

asustellaan varsinais-suomessa "omassa" talossa. Koti on ihana ja varmaan lapsen kanssa menee ekat pari vuotta, mutta sitten kyllä joutuu miettimään jotain käytännöllisempää, varsinkin jos lapsia siunautuu lisää =( .

iät meillä 26 (pian 27,apua) ja 29.eli siis piakkoin haluaisin lapsia jo tämän takia vaikken missään nimessä itseäni vanhaksi tunne =) ikinuori, pirtsakka muikki olen.
itse olen yrittäjä,oma pieni putiikki on mitä hoitelen ja rakastan työtäni.tämä onkin asia mikä vaivaa päätäni. kun saan lapsen ja en voi käydä töissä,niin mitä sitten?!tämä kuvio menee sekaisin.

nyt rakastan syksyä ja sieniä.äsken rakastin kesää ja aurinkoa. =)


Hansuu - 05.09.2009 - 11:05

meillä siis toiveissa ensimmäinen mini. ikää miulla se 22v. ja ukkelilla muutama enempi.

iha vuokralla asustellaan ja liian pienessä asunnossa. eli isompi on hakusessa jo muutenki. mie oon vielä koulussa (opeks meinasin.) ja ukkeli valmistuu tuossa ens viikolla. talous tietysti huolettaa tässä asiassa, mutta kerran puolellatoista eurolla viikon eläneenä uskosin, että kyllä myö selvitään, ko päätetään niin, vaikka tulis vaikeitaki tilanteita.

ja tähä väliin on pakko kertoa, että tässä on ollu ilmassa nyt kahtena päivänä älytöntä ällötystä. kaupassa en voinu mennä lihaosastolle, ko oisin pyörtyny kerrasta. huvittaa melkein. ja kapulaa tää ei voi olla, ko oon kyllä uusien kavereitten kans menny, mutta mittää ei uskalla ottaa. ja ne menkat tai mitkä lie loppu ko seinään. (siitä tarinaa jossai aiempana...) että MITÄ TÄMÄ ON?!?!

eli niiko varsin huomaa, tässä jännätessä meinaa ajatukset hyppiä ja vaikka mitä. mutta toisaalta tää toiveilukin on aika kiva vaihe.

railakasta ja rapsakkaa syksyä.


HieVi - 05.09.2009 - 12:07

Meilläkin on toiveissa esikoinen, ollut viime marraskuusta lähtien. Ikää mulla on 24v ja miehellä 29v.

Pohjanmaalla asustellaan vuokralla rivitalokolmiossa. Ihan sopiva asunto vielä lapsen tultuakin. Toki oma tupa on haaveissa.

Mukavaa syksyä ja onnea toiveiluun!


Helmiliini - 05.09.2009 - 12:21

Itse olen 28 vuotias, minulla 7v. poika ja 5v. tyttö edellisestä liitosta (tapaavat isäänsä säännöllisesti). Nyt olen naimisissa 31 vuotiaan miehen kanssa, hänellä entisestä suhteesta 5v. poika (ei asu meillä, käy kyllä säännöllisesti), eli uusioperhe ollaan. Asutaan omassa omakotitalossa.

Minun esikoinen oli helppo vauva ja on vieläkin aika helppo lapsi. Toinen oli sitten vaikeampi, heräili yöllä kaksi vuotiaaksi asti ja on edelleen tosi vaativa. On kyllä hymytyttö mutta osaa olla oikea ärripurri. Mutta on ne niin ihania omia lapsosia. Nyt siis toiveillaan yhteisesti kullanmurusta. Itselläni hirmu tarve hoitaa pientä vauvaa, kun nuorena sai aiemmat lapset, niin jotenkin nyt "kypsemmällä" iällä olisi ihana tuntea odotus ja äitiys vauvalle jne. Vaikka nuoriahan tässä vieläkin ollaan.
Ja ammatista että, vakiduunissa olen, sairaanhoitajana siis.


Aphrael - 05.09.2009 - 12:59

Minä olen 28v, mies 29v ja minulla 9v poika (asunut isällään puolet ajasta n. 2v lähtien). Yhteistä ensimmäistä siis toiveillaan. Tai no toiveiltu on jo vuosikausia, mutta mies on kovin järjellisillä ajatuksillaan aina saanut torpattua varsinaisen yrityksen (valmistuin nykyiseen ammattiini vasta reilu vuosi sitten). Mutta nyt on molemmilla ammatit, vakituiset työt (tosin miehelle tulee 99% todnäköisyydellä lähtö parin viikon päästä, mihin tosin valmistautunut selviytymisen vuoksi jo koko työuransa), asumisoikeusasunnossa asutaan (rivitalo) ja omaakin asuntoa katseltu muutama vuosi hiljalleen eli eipä ollut enää perustetta asian pitkittämiselle

Alkuvuodet esikoiseni kanssa ovat melkoisen sumun peitossa, sillä poika kärsi suolioireisista ruoka-aineallergioista ja ennen kun kukaan lääkäri/hoitaja uskoi minua, oltiin menty jo lähes vuosi niin, että minä kävin päivät koulussa ja valvoin yöt huutavan lapsen kanssa ettei isänsä tarvinnut koko vuorokautta kanniskella huutavaa lasta. No tilannehan toki helpotti hiljalleen sitä mukaa kun ruokavalio (myös minun) saatiin purettu lapselle sopivaksi (söin riisiä, maissia, possua, rypsiöljyä ja suolaa ja täysimetin). Jatkuvat kokeilut kuitenkin aiheuttivat pojalle vatsavaivoja aina tuonne 4 vuoden ikään asti, jonka vuoksi yöt olivat rikkonaisia ja niistä rikkonaisista öistä (tuli osin tietysti tavaksi lapselle) päästiin eroon oikeastaan vasta eskari-iässä. Ensimmäisen kokonaisen yönsä poika nukkui ollessaan 5v ja siitä lähtien sitten pikkuhiljaa edettiin. Vielä ensimmäisellä luokallakin poika heräsi vähintään kerran yössä käymään vessassa.

No paljon on tullut opittua ainakin esikoisen ansiosta, eli mahdollisen tulevan lapsen kanssa kukaan ei voi minua enää syyllistää lapsen yöitkuista "se on vaan eroahdistusta kun olet päivät poissa kotoa" (lapsi 4kk, isä hoiti ja toi minulle imetyksiä varten) tai "ei se voi olla allergiaa kun ei ole ihottumaa" (lapsi 11kk, seuraavana päivänä yksityisellä tehdyt testit löysivät heti allergiat mm kotim.viljoille, kananmunalle, maidolle jne). No kaikesta on selvitty ja mulla on varsin yhteiskuntakelpoinen nuori mies, joka kärsii aivan selvästi jostakin esiteini-iän aiheutttamasta hämmennyksestä ja allergioita ei muuten ole nykyään kun kalalle ja pähkinöille.

No lapsi on siis kolmannella luokalla koulussa, mies työskentelee it-alalla ja minä olen sairaanhoitaja.

Ja tähän loppuu avautumiseni tällä kertaa


io - 05.09.2009 - 16:20

Minä 22 ja mies 27. Naimisissa, mutta perheeseemme kuuluu lisäksemme vain karvainen koiranpentu!

Yritetty ollaan reilun vuoden verran. Minulla on pco, mikä hankaloittaa lapsen saantia, lääkärin kehoituksesta olen pyrkinyt vähentämään nopeiden hiilareiden syöntiä n. vuoden verran. Tutkimukset on muutenkin aloitettu ja tässä syksyn mittaan päästään aloittamaan hoidot(jos ei sitten ehtisi ennen sitä).

Tunteet vaihtelee, lähinnä iloista haaveilua. Mielessä ajatus: Kunpa... Mutta pääosin ihan hyvillä mielillä. Välillä harmittaa kun itse tekisi mieli ovulaation aikaan olla enemmänkin lähekkäin, mutta mieheni ei ole ihan niin innokas... Omassa innostuksessa tulee helposti kasattua toiselle paineita. Suurin haaste siis oman innostuksen hillitsemisessä!

Itse olen töissä, mies joutui juuri työttömäksi, laman takia. Oma asunto on ja siis sen mukana tullut laina... Meillä oli onneksi kuitenkin joustovaraa, kunhan ei nyt osteta ihan kaikkea, mitä mieleen tulee, niinkuin ei tietenkään normaalistikaan.


MM - 05.09.2009 - 16:49

Me asutaan ukkelin kans vuokralla 60 m2:n kaksiossa.. Virallisesti ei oo vielä mun mies kun ei olla naimisissa mutta oon tottunut sanomaan sitä mieheksi kun enempi se mies on kun joku poikaystävä.. Poikaystävä on jotenkin niin kepee sanana ja siitä saa jotenkin sen kuvan mun mielestä että ei olla hirveen vakavissaan. Ja vakavissaan kuitenkin ollaan. <3

Mää oon reilut parikymmentä ja mies pari vuotta vanhempi. Itse olen töissä ja hän opiskelee. Lapsia ei ole eikä eläimiä..vielä. Olen miettinyt että haluaisin pari marsua mutta ukkelille en ole vielä sanonut siitä. Kuitenkin sanoo että ota pois vaan jos itse hoidat ne.


tipsula81 - 05.09.2009 - 19:33

28 vee ja ensimmäistä toivotaan kovasti , mies hiukan vanhempi, lähes samoja ikiä

 

VASTAA VIESTIIN

Lähettäjän nimi:

Viesti:

  


| Etusivu | Vanhemmille | Lapsille | Koti & ruoka | E-kortit | Info | Palaute|