VASTAUKSET:
- - 23.09.2009 - 21:19
Juu samaa olen miettinyt. Nykyään ensimmäinen vaihtoehto tuntuu olevan eroaminen.. Todella surullista 
hmm - 23.09.2009 - 21:32
Puolisoa vaihamalla tutustuu moniin ihaniin ihmisiin ja saa uusia kokemuksia.
Mietin minäkin - 23.09.2009 - 21:38
Totta turiset.
Meillä 25 erittäin räväkkää vuotta takana. Melkein kaikki on koettu, mutta on aina osattu puhua. Mä olen huutaja ja mies kuuntelija, mutta huutelen asiaa, enkä syyttele ja mies miettii hiljakseen kehitellen asioita päässään. Ja aina on yhteisymmärrykseen päästy. Eikä ole kumpainenkaan tossun alla.
Sairauksiakin on tässä alkanut ikää myöten ilmetä, mutta samalla kaavalla mennään, toista tukien: "Ostin tuossa kauppareissulla sullekin buranaa"
Ja sanonpa vaan, että aidan takana ei ole kuin naapurin sarvipäinen sonni. Ei sieltä kurkista unelmien prinssi, oikeesti! Kokeiltu on!
Totta on se, että vaihtamalla paranee, jos mies on liikaa alkoholiin mieltynyt, pettäjätyyppiä, väkivaltainen, ERITTÄIN pienimunainen, todella huonolla hygienialla tms. mutta se oma mies on edelleen se oma ja paras, kun suhdettanne hoidatte, ellei ole ihan päinvastaiseksi piruksi muuttunut.
Ero ei ole kuitenkaan mikään häpeä, jos yritysten jälkeenkään ei onnistuta ja etenkin lapsille hyväksi tietyissä tapauksissa, mutta tuo haihattelu ei johda mihinkään.
Jokaisen kumppanin kanssa vietetään myös sitä harmaata arkea. Jos sitä kaihtaa, ei voi tyydyttävästä parisuhteesta toivoakaan. Jokainen tapaus tietenkin yksilöllinen.
sinna - 24.09.2009 - 11:12
totta, oma kulta se parhain on Kaikenlaisia riitoja on tullut vastaan, mutta aina niistä on päästy ylitse! Vaikka aika pahasti joskus ojanpohjalla ollaan oltu ja harkittu jonkinlaista eroa/taukoa.
Niinhän sitä avioliittolupaksessakin sanotaan "rakastaa myötä ja vastoinkäymisissä".
äitee - 24.09.2009 - 13:21
Ymmärrän kantasi, kun minullakin on takana kohta pari vuosikymmnetä parisuhdetta, eikä se todellakaan ole aina helppoa ollut.
Mutta joskus on ajateltava muitakin kuin itseään. Jos lasten elämä tässä perheessä menee mahdottomaksi, niin kyllä silloin en ehdottomasti ero parempi vaihtoehto. Vasta näinä vuosina olen ymmärtänyt, kuinka vaikeaksi ainakin yksi lapsistani on kokenut isänsä käytöksen. Nuorimmallakin alkaa olla jo niin selviä oireita ja häirikkökäytöstä, että kohta on tämä tie kuljettu loppuun ja ero ainoa mahdollisuus.
Niin, kun olisikin se oma kulta, mutta kun minä ja lapset emme ole tälle miehelle mitään kultia, saati sitten rakkaita vaan riesa, jotka kuluttavat kaikki rahat, häiritsevät ja sotkevat ja niin edelleen. Jos taa alkaisime elämään isän vaatimaa elämää, niin ei se enää olisi ihmisarvoista elämää, kun ei saisi tehdä muuta kuin istua hiljaa paikallaan ja tehdä sen, mitä isä käskee.
Harmaan arjen kyllä useimmat meistä kestävät, mutta kun sitä toisinaan tuntee olevansa sysimustassa kaivossa, jonne ei juuri päivänpaistetta pilkahda. Siitä on syöksytttävä karkuun heti, kun tulee tilaisuus, ettei huku kokonaan.
Surullista on - 24.09.2009 - 13:43
se, että muiden pitää puuttua toisten parisuhteisiin ja arvostella eroamista, vaikka itsellä ei ole aavistustakaan siitä, mitä eron taustalla on ja mitä liitossa on tapahtunut.
Maailma olisi paljon parempi paikka, jos ihmiset keskittyisivät muiden elämän ja ratkaisujen sijasta enemmän omiin asioihinsa.
H - 24.09.2009 - 19:38
Mun mielestä taas on tosi surullista, että jotkut naiset antaa miehensä kohdella itseään kuin siivoojaa, tarjoilijaa, kokkia, prostituoitua ja yleismiesjantusta, joka hoitaa kaikki hoitamattomat hommat, vaikka miehen pitäisi kohdella heitä vaimona. Jos mies todella kohtelee vaimoaan niin tylysti, kuin monissa kirjoituksissa täälä, niin ei kai se avioliitto siitä sillä parane, että se nainen yrittää taas parhaansa? Eikö silloin sen miehen pitäisi välillä yrittää? Ja jos mies ei yritä, niin eikö silloin ole sen naisen viisaampi lähteä lätkimään kuin jäädä yksinään yrittämää ja alistettavaksi?
heheheh - 24.09.2009 - 22:31
aina ilmaantuu jokunen yhäri edustamaan tätä "jaloa" loisten klaania 
Siis miten - 25.09.2009 - 00:09
Täällä on nyt sotkeennuttu jonkun suhteeseen??? Kenen??
Ja tämä kys. sulle "Surullista on". Mielestäni me mietittiin suhteiden kestävyyttä ilman jonkun "surullisen eroavan ap":n kiihoketta
....
Ja hehehe:lle - 25.09.2009 - 11:12
kyssäri: Kiihottiko tuo H:n kommentti sua nyt niin, että otit oikein YHÄRIT esiin??? Äläs ny?
tiitu - 01.10.2009 - 21:32
On se ONNI että minä olen sen oikean löytänyt ,ettei ole 16v aikana tullut pieneen mieleenkään vaihtaa miestä.Miehenikin ihmettelee miten ihmiset (yleensä miehet meilläpäin), jaksavat vaimojansa nuorempiin vaihtaa.Ja tsombailla sitten uusperheensä kanssa eteenpäin.
Ongelmia ja riitojahan on meilläkin,ja ne kuuluvatkin muutaman kerran vuodessa asiaan, mutta niistä kun yli selvitään olemme taas kun vastarakastuneita.
Oikein hyvää syksyä kaikille pariskunnille jotka eivät ole pettämiseen sortuneet...ja nautitaan joka päivästä ihanan elämänkumppanimme kanssa!
VASTAA
VIESTIIN
