VASTAUKSET:
voiko - 22.09.2009 - 18:13
olla totta?voi olla et joku tahallaan vaa kirjottaa et vaikuttas silt et kaikki naiset nyt vaa on sellasii.vaik ei o.tai fantasiota tms tms....
Niih - 22.09.2009 - 18:33
moneskos käsky se nyt taas olikaan, missä sanotaan, että älä himoitse lähimmäisesi puolisoa(tai sinkkumiestäkään
), karjaa tai omaisuutta...?
mie - 22.09.2009 - 20:44
Niinhän se tuntuu useella nasella olevan, että jos kaikki on hyvin niin sitten vaikka keksitään itelle niitä ongelmia..
ihanaa ihastua - 22.09.2009 - 21:26
niin se on.. ja itse lukeudun näihin mutta mun ihastus kesti sen 1kk...ja se vaan loppu se oli sellanen ohi menevä..(olisin saanu hänet kai..mutta siinä vaiheessa peräännyin) mut nyt toivoisin että jostain sen tunteen,se oli niin ihanaa ja voimaa antava tunne...haluan että joku näyttää tunteensa niin ku mä ja sanoo suoraan eikä vaan kiertele ja kaartele ja oo mykkänä...mä oon niin kyllästyny miehiin ja en tiiä oonko koskaan tuntenu näin...suuria pettymyksiä pettymysten jälkeen...
ihastuminen on ihan normaalia,ihmiset/naiset on tulleet vaan avoimemmiksi sitä se tasa arvo on myös kai
Niinpä - 22.09.2009 - 22:06
Monikohan on koskaan pysähtynyt ajattelemaan mitä kaikkea hyvää sen hetkisessä elämäntilanteessa on?
Tuntuu, että ihmiset keskittyvät vain kaikkeen negatiiviseen.
Sellaista parisuhdetta ei ole olemassakaan, joka ei "eläisi" vuosien edetessä. Parisuhde muuttuu jatkuvasti.
Jos ihminen ottaa sen haasteena vastaan, hän kestää kyllä ne aallonpohjatkin.
Ihastumisia tulee ja menee varmasti useampiakin, ja ne antavat oman mausteensa elämään.
Omaa puolisoa ei pitäisi pitää itsestäänselvyytenä, koskaan et opi toista täysin tuntemaan. Muista se myös itsessäsi, voit joskus poiketa rutiineistasi (pitää puolisonkin varpaillaan ja virkeänä).
Miksi keskustelu parisuhteessa on niin vaikeaa?
Mielummin kirjoitellaan tänne ja valitellaan. Kertokaa samat asiat toiselle osapuolelle, mutta syyllistämättä.
Seinä tulee aina vastaan, jos et näe omaa osuuttasi ongelmianne pohtiessa.
Ja muistakaa ne (hyvin usein pienet ) lapsenne! Vanhempien vastuulla on luoda hyvä, tasapainoinen ja turvallinen pohja heidän elämälleen.
Toisaalta tuo "kaipaus naapurin reiskan kainaloon" voi tuhota pienen lapsen elämän jo hyvinkin alkuunsa.
Kaikki se likapyykki siinä suhdesotkujen keskellä jättää jälkensä myös lapseenne.
Yrittäkää löytää yhteinen sävel ja tukekaa toisianne kaikin tavoin. Rakastuitte kerran, löytäkäää keino rakastua uudelleen. "Arki on parisuhteen pahin vihollinen" ja "Parasta mitä lapsellesi voit tehdä on rakastaa hänen isäänsä/ äitiään."
Muttako - 24.09.2009 - 09:47
ruvetaan ajattelee, nii montakohan miestä tällä palstalla on ja montako niistä vihtis ruveta kirjottelee kun vaimolla on hyvän näkönen kaveri ja oon vähä ihastunu siihen......
Jos mies on ihastunu johonki naisee, ei se sitä täälä vuodata vaa menee sen naisen tykö ja niin ees päin pois...
Et siks täälä on vaa samanlaisia viestejä naisilta. Ja niihän se menee et ku yks laitaa jonkin sorttisen viestin, aattelee muutki et jos toi laitto nii voin mäki sit laittaa oman viestini ja hakea hyväksynttää päätköskeensä jonka luultavasti jo tehny
Mies - 24.09.2009 - 16:44
Kirjoittelen välillä tälle palstalle,mut en kirjoita ihastuksista,koska niitä ei ole ollut. Yksi ihastus oli silloin kun eroprosessi lähti pyörimään vaimon kanssa. Tuo kommentti(Jos mies on ihastunu johonki naisee, ei se sitä täälä vuodata vaa menee sen naisen tykö ja niin ees päin pois...) Ei kannata alkaa yleistään...ei kaikki miehet ole sellaisia. Jotkut on aikamoisia pelimiehiä...ilmeisesti olet tavannut vain sellaisia.
Ja sit tähänet onko täällä miehiä ja kirjoittaako ne edes.
Monet miehet käy täällä ja kirjoittavatkin,mutta naisvaltainen palstahan tämä on. Suomalainen mies on yleensä aika hiljaista sorttia kun aletaan puhumaan/kirjoittamaan tunteistaan. Itse olen sellainen..pidän kaiken sisälläni ja kärsin hiljaa.
Tiedän että se on typerä tapa....
Könsikäs - 30.09.2009 - 10:09
Joo, onhan meitä miehiä täällä.
Itsekin seikkailen täällä satunnaisesti, lukemassa ja ehkä etsimässä itselle lohtua, ratkaisuja ja keinoja, millä saisin elämästä enemmän irti.
Olen parisuhteessa, lapsiakin. En ole ihastunut toiseen ja vaikka olisinkin, niin todennäköisesti toimisin, kuten "Muttako" asian mainitsee, sen kummemmin asioita muille jakamatta.
Mies on "saalistaja", yksinäinen soturi, kun kyseessä on nainen. Jakamalla tälläinen "saalis", on vaara, että sen menettää toiselle, ehkä vahvemmalle pedolle! Niimpä teroitan kynsiäni yksin, pimeässä ja hyökkään, kun hetki on oikea ;D
Strategiani on osoittautunut hyväksi jo muutamaan otteeseen. Kahdesti vaan iskin väärään naaraaseen, kemiat eivät toimineet, kunnes kolmas kerta toden sanoi.
Jo 12v. takana, myötätuulta, vastatuulta, ala- ja ylämäkeä, silti tekisin kaiken silmiä räpäyttämättä uudelleen!
Onnellinen mies, useimmiten.
Hyvää syksyä!
VASTAA
VIESTIIN
