Olemme olleet miehen kanssa yhdessä reilu 7vuotta, nyt meillä 2v lapsi.
Olimme alkuaikoina tosi rakastuneita, ja oltiin ja kiehnättiin yhdessä päivät pitkät.
Tietty se vaihe oli ja meni ja arki tuli. Arki meillä sujuu kuitenkin hyvin.Mies oli reissussa tuossa reilu pari viikkoa, ja kertaakaan minulle ei tullut ikävä miestä, soittelimme kerran päivässä tai saattoi mennä ettei soitettukkaan joku päivä ollenkaan.
Lapsen kanssa kotona ollessani, minulla oli mahtava olo, tein ja puuhasin kaikkea kivaan lapsen kanssa, sain olla omien ehtojen mukaan, kun ei tarvinnut miehen töitä ja muita ottaa huomioon vaan oli minä ja lapsi.
Sitten kun mies tuli kotiin, huomasin että en edes hirveästi ikävöinyt häntä vaikka koskaan aikasemmin emme ole olleet niin kauan erosta toisistamme.
Nyt kauhukseni huomasin miettiväni että kuinka ihanaa olisi olla yksin tai siis lapsen kanssa kahdestaan..!!
Rakastan/tykkään miehestäni ja koskaan meillä ei ole ollut mitään isoa onglemaa/pettämistä jne.
Siksi ihmettelen että miksi tällaiset tuntemukset ovat olleet siitä saakka kun mies tuli reissulta kotia..
Onkohan nämä ihan normaalia, johonkin vaiheeseen kuuluvaan vai kannattaisko huolestua ja alkaa tekemään asialle jotain?
Muilla kokemuksia?
Monesti päivässä saatan haaveilla että olisipa ihana asua lapsen kanssa kahdestaan, en tiedä mistä tuli yht´äkkiä tällainen olo miehen reissussa ollessaan.
Onko meidän rakkaus hiipumassa vai mitä ihmettä tämä on? En haluaisi erotakkaan miehestä vaan saada välimatkaa välille..
Kuvittelin eilen että jos mieheltä kysyisin että jos muutettaisiin erilleen vähäksi aikaa vaikka oltaisiinkin yhdessä, asuttaisiin eri katon alla mutta jatkettaisiin yhdessä oloa... onko ihan hullun kuuloista? Mitenköhän mies suhtautuisi asiaan??
Sanokaa olenko ainut joka haluaisin muuttaa miehen kanssa erilleen vaikka haluaisi jatkaa yhdessä?? Tuntuu niin hullulta mutta silti haaveilen......