PERHEKERHO KESKUSTELUT - PARISUHDE

lasten takia yhdessä

nyt ilman nikkiä - 01.09.2009 - 18:41

Kuinka kauan suhde voi jatkua, jos ollaan vaan lasten takia yhdessä? Meillä on kaksi lasta ja meillä on parisuhde kuollut jo ajat sitten. Riitoja riitojen perään. Kumpikin tietää että pitäisi erota mutta kumpikaan ei halua asua lapsista erillään. Haluttais kumminkin antaa lapsille hyvä koti mutta ei se kyllä sitä aina ole. Valitettavasti joutuvat välillä kuuntelemaan riitelyä.
Ollaan käyty pariterapiassakin useita kertoja, muttei solmut aukea sitten millään. Ollaan kumpikin kamalan itsepäisiä ihmisiä ja suututaan helposti. Siitä kai ne riidat aina lähtee.
Ollaan vähän niinku kämppikset muttei näin voi jatkua kauaa. Vai voiko? Onko muilla kokemusta kyseisestä asumismuodosta? Alkaa olla järkikin unohtunut naulakkoon, tuntuu ettei missään ole enää mitään järkeä...erota pitäisi muttei lasten takia raaski Kai tähän joku muukin ratkaisu on oltava?

VASTAUKSET:

minä - 01.09.2009 - 19:17

Kultainen sääntö on hyvä ohje myös parisuhteeseen.

Kokemuksesta - 01.09.2009 - 20:10

voin kertoa että älkää missään nimessä olko lastentakia yhdessä! Itte siinä helvetissä 15 vuotta asuin. Porukat siis olivat pelkästää meidän lasten takia yhessä enää. Vaikka kaikki sanottiin että erotkaa ei tarvi meidän takia olla yhessä. Niin ei riidat jatku ja jatku. Hirveet itsesyytökset lapsille siitä vaan tulee. Ite ajattelin pitkään niiden riitojen keskellä että ois kaikille parempi jos kuolisin nii ei tarvis porukoidenkaa kärsiä mun takia.
En oikeesti tiedä melkein mitään pahempaa mitä lapsillee voi tehä kun tuomita siihen tilanteeseen.

joo - 03.09.2009 - 21:35

Kuinka kauan suhde voi jatkua, jos ollaan vaan lasten takia yhdessä?
Aika kauan ennenkuin tulee romahdus.

Meillä on kolme lasta ja meillä on parisuhde kuollut jo ajat sitten. Riitoja riitojen perään. Kumpikin tietää että pitäisi erota mutta kumpikaan ei halua erota. Haluttais kumminkin antaa lapsille hyvä koti, mutta ei se kyllä sitä aina ole. Valitettavasti joutuivat aina kuuntelemaan riitelyä, joutuvat yhä, mutta asumusero prosessi alkoi aprillipäivän illasta, kun huusin että nyt riitti, se saa**nan siivous alkaa NYT! ja se alkaa sinusta!

Mekin ollaan kamalan itsepäisiä ihmisiä ja tunteellisia ja suututaan helposti. Siitä kai ne riidat aina lähtee.

Mies sitten palasi, kun rupesi kaduttamaan oma "röyhkeyteni", mut kun keskustelu on muka sitä et ruoditaan mikä siinä toisessa on vika, niin se ei minusta ole keskustelua ja jos aina vain kuulee kaikkea negatiivista, vaikka seksi kelpais ja siinä suhteessa ei mitään ongelmaa, niin joko me ollaan molemmat ihan pimahtaneita tai sitten vain toinen meistä terapian tarpeessa, niin yhä edelleen samaa hel*atan vuoristorataa tämä on. Alkaa olla järkikin unohtunut naulakkoon, tuntuu ettei missään ole enää mitään järkeä...erota pitäisi muttei lasten takia raaski.

Kai tähän joku muukin ratkaisu on oltava?
Meillä väliaika ratkaisu on asumusero.
tässä tällä hetkellä, mutta katsotaan miten tämä menee eteenpäin.

VASTAA VIESTIIN

Lähettäjän nimi:

Viesti: