Lähetä
e-kortti
ETUSIVU VANHEMMILLE LAPSILLE KOTI & KEITTIÖ E-KORTIT

PERHEKERHO KESKUSTELUT - PARISUHDE


| Vastaa viestiin | PARISUHDE |

masentunut mies

nps - 26.08.2009 - 08:31

Miehelläni on selvittämättömiä asioita mielensä päällä, mitä ilmeisemmin. Minulle hän ei kerro että mikään olisi vialla, muutakun että työt turhauttaa ja tuntuu ettei elämä liiku minnekkään.Tarkempaa selitystä pyytäessä joko ärähtää tai kohauttaen olkiaan lähtee pois. Kohta kuukauteen emme ole olleet melkeinpä missään lähikontaktissa,sillä hän ei halaa, anna suukkoa tai mitenkään koske ja jos hänelle koittaa antaa suukkoa hän vain könöttää paikallaan ja tylsistyneen oloisesti katsoo pois koko läheisyyden ajan mitään sanomatta.Ymmärrätte varmaan ettei mielenikään tee enää lähestyä kun saa hiljaiset pakit jatkuvalla syötöllä.Seksiä ei luonnollisestikaan ole kun ei mitään muutakaan kosketusta. Hän ei puhu ellei ole tilanteeseen välttämätöntä ja silloinkin monotonisella äänellä lyhyitä virkkeitä.
Olen kokeillut kaikkea.Olen itkenyt hänelle yksinäisyyttäni ja pyytänyt kertomaan mikä mieltä painaa ja miten voisin auttaa saamatta mitään muuta reaktiota kuin nopea löysä halaus ja anteeksi minkä jälkeen kaikki on palannut samaan uomaan..Eilen sitten turhauduin siinä määrin että melkein huusin millä helvetillä hänet saa takasin elämään ja heräämään tuosta koomasta ja vaikka mitä tein hän oli kuin kuollut lapakala ja mumisi vain.Loppujen lopuksi sain hänet suostuteltua käymään ja yrittämään tosissaan terapiaa,sillä apua tässä tilanteessa tarvitaan.
Nyt pelkään että taas töistä kotiin mennessäni sama monotoninen zombie -kausi jatkuu ja en tiedä mitä tehdä..
Onko muilla ollut vastaavaa ja miten te selvisitte siitä?


VASTAUKSET:


LIINUKKA - 26.08.2009 - 15:58

Joko miehelläsi on syvä masennus tai sitten jokin asia joka painaa ja ei anna rauhaa hänelle.ahayvä,että on mennyt terapiaan.Siellä hän saa tuntojaan purettua.Koita olla vain kärsivällinen ja säilytä usko elämään.Minkäänlainen syyttely ja muu negatiivisuus ei nyt auta,sillä ei tämä ole miehellesikään helppoa.Anna hänelle aikaa ja säilytä itselläsi usko elämään ja koita voimiesi mukaan tukea miestäsi ja valaa häneenkin elämän uskoa.Tämmöinen voi ottaa aikaa ja siihen kannattaa varautua,mutta päivä kerrallaan ja muista huominen pitää murheen itsestään jokaiselle päivälle riittää oma vaivansa.Siunausta elämääsi.


On ollut - 26.08.2009 - 17:55

ja työpaikkalääkärin kautta asiat paranivat. En tiedä, mutta luulisin, että lopetti lääkkeet aivan liian aikaisin ja nyt taitaa olla paljon pahempi tilanne päällä En taida jaksaa enää...

Sit taas v***ttaa, kun joskus mennään baariin, ni käyttäytyy päissään, kuin suurempikin charmööri ja naisten naurattaja ilman masiksen häivääkään...??? Tuntuu, että olis vaiks heti lähtöön jonkun kans, joka vähänkään vinkkais.

Näyttää siltä, että työ ja arki on ne, jotka masentaa, mutta joku pörräävä huora (sanon näin, koska jos vaimoke istuu vieressä ja silti itseensä tyrkyttää, on sitä) saa ilmeen kirkastumaan ja hymyt huulille. Joo.


niin... - 27.08.2009 - 00:24

Oisko hän myös jotenkin kyllästynyt avioliiton arkipäivään.Se voi sitten ilmetä monenlaisena lieveilmiönä.Masennuksena turhautuneisuutena ym.Ehkä se pieni flirtti siellä kapakassa piristää...vaikka en sano,että se on oikein.Kannattaisko teidän hankkia joku yhteinen juttu jonka parissa viettäisitte aikaa.


ap - 27.08.2009 - 10:10

meillä ei ole voinut ainakaan avioliiton elämään kyllästyä kun aviossa emme ole ja avoliittoa on takana kolme vuotta. Baareissa hän ei pahemmin käy enää. Ennen enemmänkin, mutta nykyään hän juo kotona. Melkein joka ilta ainakin pari kaljaa, rentoutuakseen sanoo hän.Olen maininnut ennen masennusta siitä että siitä tulee pian paha ongelma jos ei pysty rentoutua ilman alkoholia.
Yritän olla kovasti lisäämättä omaa taakkaani hänelle ja helpottaa hänen oloaan..Yritän ottaa päivä kerrallaan.
Hän ei vielä ole käynyt terapiassa,vasta äsken sain hänet myöntämään että se voisi olla avuksi. Nyt etsin suht lähistöllä olevia terapiapaikkoja mistä voisi valita paikan..


Liinukka - 27.08.2009 - 20:35

Oletteko ollut yhdessä ennen avoliittoa kuinka kauan.akayllä kyllästyminen voi tapahtua jo muutaman vuoden kuluessa,varsinkin jos yhdessäolo on tasapaksua jynnäämistä.Siksi yhteiset harrastukset esimerkoksi on mukavia ja jopa pienet iltakävelyt piristää kummasMinä kyllä uskoisin kuitenkin.että miehelläsi on depressio,sillä siinähän menettää kyvyn näyttää tunteita,on sulkeutunut årtyinen ja mistään ei saa tyydytystä.

Pidä vain tiukasti kiinni siitä terapia hommasta ja selitä hänelle,että se on paras vaihtoehto nyt.Kerroit että miehesi jätti ehkä liian aikaisin lääkkeet pois.Se on paha juttu ja jos mahdollista niin koita nyt saada häntä syömään niitä lääkkeitä säännöllisesti,jos hän sieltä terapiasta niitä saa.


On ollut - 27.08.2009 - 20:55

Ilmeisesti mulle on vastattu, kun noista lääkkeistäkin oli mainintaa. Ap:n ketjuun ei ollut tarkoitus tunkea, vaan ainoastaan hänelle vastata, että samanlaisia tapauksia ja vertaistukea löytyy!

Siis mä en ole ap, jos nyt meni joteskin sekaisin..voin kyllä itsekin sekoilla

Mutta mun tilanteessa 12v:n koiramme kuolema viime kesänä laukaisi varmaan tämän, kun ei pääse yli siitä, siis mies. Se oli meidän lapsi, kun ei meillä yhteisiä ole. Ja uutta koiraa ei meille tule joksikin masennuslääkitykseksi, se on vissi!


emo - 27.08.2009 - 23:48

Onko hänellä tylsä työ? Onko hän jäänyt jostain paitsi?
Voi olla masennustakin. Netistä löytyy masennustestejä. Ei niistä diagnoosia saa, mutta ajateltavaa.
Jospa annat hänelle vielä aikaa, annat olla omissa oloissaan ja teet ite kivoja juttuja, voihan se mennä kohta itsestään ohi.
Auttaisiko joku matka tai muu piristävä juttu arkisen aherruksen keskelle?


ap - 28.08.2009 - 08:52

Olemme olleet yhdessä 4 ja puolivuotta,josta asuneet yhdessä 3 vuotta miehen aloitteesta.
Hänellä ei tosiaan lääkitystä ole ollutkaan.
Minusta tuntuu, että hänen työnsä on se mikä masentaa.Hän ei nauti työstään,mutta sanoo sen olevan kuitenkin helppo ja vakituinen.. Ennen hän ei opiskelemaan edes halunnut ja on sanonut ettei edes tietäisi mitä opiskella. Nykyään, en tiedä, jospa hänestä tuntuu että haluaisi.Ei ole vastannut mitään kysyessä..Olemme vielä pattitilanteessa siinä asiassa, että minulla olisi oikein hyvä mahdollisuus koulutukseen nykypaikkakunnalla oppisopimuksella,joten muuttaminenkin olisi hankalaa siinä mielessä.Olen myös kertonut hänelle että jos lähistöltä löytyisi koulutus jonne hän haluaisi niin ihmiset ovat ennenkin onnistuneet asumaan yhdessä ja opiskelemaan samaan aikaan ja kaikenlisäksi jos sen opparin saan niin siinähän tulee oikeaoppinen palkka..
Matkoja hankala tehdä molempien töitten takia ja rahaakaan ei meillä liiemmälti tuhlattavaksi asti ole.


Thomas - 15.09.2009 - 23:31


Tervehdys,

Miehelle voi olla vaikea lähteä terapiaan tms.

Jos työ on helppoa ja vakituista, ehkei sekään ole silloin ongelman alkusyy.

Tämän on arvailua, mutta voisiko miehesi olla sinua kohtaan katkera jostakin? Mieshän on parisuhteessa yksinkertaisempi kuin nainen, mies odottaa naiseltaan mukavaa naisseuraa, seksiä ja "kodin lämpöä". Voisiko näistä joku olla sellainen, mikä ei toimi?


ap - 24.09.2009 - 08:35

En ainakaan keksi mistä hän voisi olla katkera. Mies voi odottaa vastaavaa naiselta, mutta niin myös nainen mieheltä..Seuraa,seksiä, "kodin lämpöä", läheisyyttä. Olemme tasapuolisia ja jakaneet kaiken molemmille sopivalla tavalla mahdollisimman toimivasti vaikka tienaankin toistaiseksi vielä vähemmän kuin hän. Vastaan enemmän muusta kun rahallisesta puolesta.
Työ on helppo ja vakituista, muttei todellakaan hänelle mielekästä. Yksitoikkoista ja puuduttavaa.
Hänen vanhempansa kyllä erosivat juuri ennenkuin hän aloitti armeijan 800km päässä kotoaan, joten voi olla että hän ei ole ehtinyt/halunnut käsitellä asiaa..Häneltä kysyttäessä hän on kyllä sanonut että siitäkin on neljä vuotta että hän on sen kyllä käsitellyt ja ymmärtää kummankin osapuolen hakeutuvan omalla tahollaan parisuhteeseen ja naimisiin.En vain itse ole huomannut, että hän olisi asiaa käsitellyt millään tavalla ja siitä päätellen että hän koki ahdistuneisuuskohtauksia puhellessaan isänsä tai äitinsä kanssa puhelimessa, kuvittelisin että tämä voisi olla syynä asiaan..en vain tiedä miten saisin hänet suostumaan terapiaan loukkaamatta tai painostamatta, sillä ne ovat vihoviimeiset asiat mitä haluan tehdä, mutta haluaisin että hän saa kaiken avun mitä tarvitsee sillä minä en yksinäni riitä..

 

VASTAA VIESTIIN

Lähettäjän nimi:

Viesti:

  


| Etusivu | Vanhemmille | Lapsille | Koti & ruoka | E-kortit | Info | Palaute|