No; mistä alkaisin että saisin purettua sydäntäni. Tiedän tämä on väärä paikka mutta kirjoitan silti , ymmärtää kuka ymmärtää ja muut haukkukoot.Rakastan miestäni yli kaiken muun, se näin aluksi.
Mutta, en saa sitä mieheltäni mitä kaipaan, haluan puhua asioista, haluan mieheni puhuvan asioista, haluan tehdä asioita yhdessä.
Palataan alkujuurille... mieheni ei ollut ihan uskollinen alkumetreillä ja asiat vaivaavat mieltäni päivittäin, mieheni ei kait tätä ymmärrä. En voi luottaa häneen yhtään.
Kun erehdyn juttelemaan asioista hän suuttuu ja ilta on ohi, onko se ihan normaalia jos mitään salattavaa ei ole. en usko. Pitäisiö tätä paskaa sitten jaksaa loppu elämä? Tiedän, minusta kiinni... enkä taida jaksaa.
Kiitos kun sain purkaa sydäntäni,kirjoituksen haukkujille taas hyvät elämät=)
VASTAUKSET:
... - 04.08.2009 - 23:11
Tosiaan monet voi haukkua tekstisi, mutta mä ymmärrän hyvin (vaikka mies ei ole pettänyt).
Edellisessä suhteessa poikaystävä petti ja jätti arvet. Myös tänä päivänäkin ne tuntuvat, sillä että en osaa luottaa täysillä nykyiseen kumppaniin vaikka tiedän, ettei hän ikinä pettäisi.
Mun mielestä tossa myös jotain outoa, että miehesi suuttuu kun otat asian esille. Eihän hänellä enää mitään salattavaa pitäisi olla?
Kysy mieheltäsi, että miksi hän niin käyttäytyy? Mikä syy siihen on? Onko hänellä jotakin jäänyt kertomatta?
minä - 04.08.2009 - 23:36
mulla on ihan sama tilanne!
tää herra päätti tehdä uusiksi ja yritti entistä kaveriani en tiedä mitä kaikke ovat tehneet selkäni takana, jatkui 4kk ennen kuin sain tietää.
olin tullut juuri raskaaksi kun he aloittivat tuon. nyt ensi viikkola LA ja aion lähteä en pysty elämään tuollaisen ihmisen kanssa!
hankalaa se on. olen myös todennut että mies on narsisti, eli kaikki ei ole kohallaan pääkopassa ja tuskin korjaantuukaan. selittäisi kai tuon käytöksenkin.
en vaan tajua kuka voi pettää ja yrittää leikkiä perhettä samaanaikaan silmät kirkkaina!
itse lähtisin..
Mistä juttelet - 05.08.2009 - 00:27
ap? Jos otat aiheeksi nuo vanhat pettämiset, jotka on kenties anteeksi annettu ja unohtaa päätetty, niin ei ole ihme, että mies suuttuu. Varsinkin, jos on nykyään uskollinen. Ja varmaankin potee tunnontuskia vielä...
Tämä vaan mun arvaus, kun ei ollut tarkempaa tietoa. Ja omasta kokemuksestani.
Tuntuu siltä, että kierrät kehää tuon menneen ympärillä. Jos vaan haluaisit, että miehesi olisi muuten läsnä ja kumppani, eikä sitä ole, niin se tietty eri juttu.
Jospa annat miehen olla puhumaton ja järjestät jotain, mikä teille molemmille olis mukavaa; rauhaisa illallinen ilman kyselyjä ja sitä "puhumista". Mies vois ehkä rentoutua ja jopa "tulla itse sun luo".
vierailija - 05.08.2009 - 08:25
Mun mieheni on samanlainen, jos menen kaivelemaan vanhoja ja jo anteeksiannettuja juttuja. Ajan myötä olen oppinut että kannattaa menneiden olla menneitä ja keskittyä tähän hetkeen
! Jos takana on jotain mikä todella häiritsee sinua tai on jäänyt selvittämättä, voit toki vihjaista että haluat käydä asian läpi. Heitä pallo miehelle ja hänelle mahdollisuus valita sopiva ajankohta, pettäminen on varmaankin sellainen häpeätahra miehellesi josta puhumiseen hänen täytyy saada valmistautumisaikaa.
madam - 05.08.2009 - 08:50
Siis kaivelet alkuaikojen pettämisiä?? MIKS?? Mennyt on menyttä, sitä et voi muuttaa mutta tulevaan voit vaikuttaa!!! On aivan älytöntä jumittaa jossain vanhoissa, oikeesti. Niin kauan kun niitä kaivelet niin ei teidän suhde onnistukaan ja on matalapainetta! Enkä kyllä ihmettele, että mies suuttuu.... Jos minä olisin pettänyt miestäni ja hän vain samoja kaivelisi vuosien jälkeenkin niin kyllä minäkin suuttuisin, että mitä helvettiä enään niitä vanhoja kaivelet! Mitä jos ap muuttaisit nyt asennettasi hieman ja anna vanhojen olla.
Mutta jos noin yleisesti haluaisit jutella miehesi kanssa eri asioista ym ja hän ei ole aiemminkaan ollut "juttelutyyppi" niin ei kai hän nyt yhtäkkiä sitä ole??? Kirjoita hänelle vaikka kirje ajatuksistasi. Kaikista ei ole katsos keskustelemaan asioista..... mun ex oli prikulleen samanlainen ja narsistikin vielä-
Nimetön - 05.08.2009 - 13:02
Mä oon aina yrittänyt unohtaa menneet ja keskittynyt uuteen "parempaan".Ja huom.AIKA MONTA KERTAA JO!!!
Eli aina palataan johonkin uuteen paskaan josta päästään yli ja hetken on paremmin kunnes taas sama juttu.Ja tätä on jatkunut 10 vuotta.Vielä vaan porpotan menemään parempaan uskoen.
jep jep - 06.08.2009 - 11:26
Ei mahda mitään, mutta näen punaista aina kun aletaan nämä uskollisuus keskustelut...
Jokainen meistä on vain ihminen ja tekee virheitä. Ei elämää kannata ylösalaisin laittaa vain siksi että mies/vaimo erehtynyt "testaamaan" mitä kodin ulkopuolelta löytyy. Varsinkin, jos asia on "käsitelty" ja unohdettu. Asia on tietysti täysin eri jos parisuhteessa mättää muutkin asiat.
Ei se järvikään soutamalla kulu ja takuu varma tapa saada puolisot juoksemaan vieraissa, jos alituisesti kyttäillään, epäillään ja odotetaan toisesta jotain sellaista mitä ko ihminen ei ole.
Valitettavasti suomalainen mies ei nauti "syvällisistä tuntoja luotaavasta keskustelusta" vaimon tai kenenkään muunkaan kanssa. Antakaa nyt hyvät rouvat miestenne olla miehiä omana itsenä.
Naapurin Kertun kanssa voi rauhassa spekuloida erinäisten eleiden ja sanapainotusten varsinaista merkitystä...
akka - 07.08.2009 - 16:44
Anteeksi nyt, kun en ihan ymmärtänyt asiaa. Otsikossa kirjoitat alistumisesta, mutta varsinaisessa tekstissä omasta mustasukkaisuudestasi. Mikä siis onkaan ongelma? Sekö, että sinä et tule toimeen miehesi menneisyyden kanssa? Et sinä saa miestäsi keskustelemaan vaikka kuinka haluaisit. Suomalaiset miehet vaan ovat sellaisia eikä sille mitään voi. Miksi ihmeessä sinun pitää sitä samaa p***aa jauhaa, pahoittaa oma mielesi ja suututtaa miehesi? Jos se on ohi nyt, niin eikö se sinulle riitä?
Ehkä sinun kannattaisi keskustella tästä ongelmastasi mieluummin vaikka psykologin kuin miehesi kanssa. Siitä voisi olla sinulle paljon enemmän apua.
VASTAA
VIESTIIN
