PERHEKERHO KESKUSTELUT - PARISUHDE

Valitusta eroamisesta,ei tartte vaivautua jos ei kiinnosta

en kerro - 24.07.2009 - 11:12

nytkö se sit on ero? hain asuntoa viikko sitte ja tänään soitettiin jo...miehen kans on menny todella surkeesti ollaan riidelty paljo.
Tiedän et suurin osa on mun omaa syytä ku oon vaan niin vaikee luonne ja ei täs mikää helppo vuosikaan takana oo; oma isä kuoli,lapsi synty samaan aikaan ja sit leikattiin umppari joka oli pahasti levinny (leikattiin pitkät pätkät ohut- ja paksusuolesta) enkä saanu yli kk nostella mitään eli lapselle järjestettiin hoito paikka,sariraalaski vietin sen viikon verran sekä jouduin lopettaan siinä samas rytäkäs imettämisen (siis tosta noin vaan) lääkkeitten takia.
Meillä menee päällisin puolin hyvin,moni ei osais aavistaakaan miten asiat todellisuudes on eli hoidetaan lapsi hyvin ja muutenki ollaan vieraitten läsnä "normaaleja"...
mut sit normaalisti mä koen että mulla ja miehellä ei oo enää mitään...kotona mä en tunnu saavan mieheen minkäänlaista kontaktia,enne yritin vähä kysellä sen työ jutuista yms. mut ei sitäkään jaksa jankuttaa ku sellasiaki pitää kalastella,normaalisti ku yritän puhua esim. kysyn jotain...on hiljasta(mies ei yksinkertasesti kuule) ja sitte huutaen toistan saman kysymyksen sittehän se hermostuu ja ei tajua ettei se kuule vähemmällä,oon koittanu lukuisia kertoja.
oltiin tos pari viikkoa sitte viihteellä (mä aina mokaan ku juon,haastan riitaa sen takia ei tavata mennä yhdessä yms) mutta kun kysyin siltä sitä että rakastaako hän mua...ei tullu vastausta...ja ehkä jut tää on se miks tää ei toimi...ku oon yrittäny miettii ja miettii et mikä täs on vika ku kaikki on just niin ku pitää. Mies on siis muuten kaikin puolin hyvä hoitaa asiat hyvin,osti meille rivarin,hyvä työ/insinööri,ihan hyvän näkönen,seksiki toimii sillon ku se mulle sopii(joo ja siitäki sillä on sellanen periaate että kyllä mun pitää jaksaa hälle antaa ku eihän mun tartte siin mitää tehä ku maata,se ei pysty oleen ilman seksiä se on sille TOSI tärkee,oon aika usein siltä suihin ottanu ilman että itte olisin mitään saanu,vaikka olisin ehkä halunnu ja ihan vapaa ehtosesti,oon sanonu sille että sen ku menee vapaasti hankkimaan sen huoran niin saa aina kun haluaa MÄ en yksinkertasesti AINA jaksa, mä sentään synnytin syksyllä ja sitte keväällä oli iso leikkaus.) Nyt se on lopettanu kokonaan kinuamisen,ärsyttää...ku kyl mä tykkäsin et se JOSKUS näytti haluavansa mua mut mä tarkotin että ei AINA. ja kaikkee.
Mut silti jännittää tää ero,onkohan tää oikein hain asuntoa kyl tästä läheltä eikä meidän elämä sinänsä muuttuis ku vaan et kummallaki olis se oma paikka. Syksyllä tulee kaiken kaikkiaan 5v yhdessä oloa ja vuosi ollaan asuttu virallisesti saman katon alla,ehkä se ei toimi(saman katon alla asuminen) no oon ajatellu et se tuskin haittaa jos kokeilee. Mut ei tää silti helppoa oo ku itteki on aina ollu sitä mieltä että ei pienet tauot mitään auta...
Kokemuksia? Neuvoja?

VASTAUKSET:

elms - 24.07.2009 - 11:30

Harmillinen tilanne :/ ikävä homma että noin kävi. Se on aina käänne elämään kun jakaa arjen jonkun muun kanssa ja yleensä juuri se aika "makes or brakes" suhteen.
Sitä ei tiedä jos pieni tauko juuri auttaisikin. Jos pieni olo erossa ja arjen kokeminen itsekseen auttaisi ymmärtämään onko se parempi kuin toisen kanssa jaettuna vai onko kertakaikkiaan parempi näin itsekseen.
Toivottavasti löydät keinon joka sopii sinulle. Tämän paremmin en osaa neuvoa.
Voimia sinulle!!

jelena - 24.07.2009 - 12:22

kysymys:"mikä täs on vika ku kaikki on just niin ku pitää."

Vastaus:"ei täs mikää helppo vuosikaan takana oo; oma isä kuoli,lapsi synty samaan aikaan ja sit leikattiin umppari joka oli pahasti levinny (leikattiin pitkät pätkät ohut- ja paksusuolesta) enkä saanu yli kk nostella mitään eli lapselle järjestettiin hoito paikka,sariraalaski vietin sen viikon verran sekä jouduin lopettaan siinä samas rytäkäs imettämisen (siis tosta noin vaan) lääkkeitten takia."

Minä hakeutuisin perheneuvolaan tai mielenterveyssairaanhoitajalle keskustelemaan noista asioista.
Noi on isoja asioita mitkä sulle on tapahtunut vuoden sisällä, ne sinuun täytyis ensin käsitellä ... sitten vasta tehdä päätöksiä parisuhteesi suhteen.

Itse olin vastaavassa tilanteessa ja siksi tiedän miltä sinusta tuntuu ja miten paljon tuollaiset asiat vaikuttaa parisuhteesen...Edelleen naimisissa jo yli 21v

ap - 24.07.2009 - 14:24

mä käyn mieleterveys keskukses juttelees(tosin alotin vasta ennen kesää ja nyt on kesä loma heillä),tätä ennen depressiohoitajalla,meillä käy 2perhetyöntekijää 1/viikko tosin hekin ovat nyt lomalla,parisuhdeterapiaakin ollaan mietitty..mutta mies on valmis vaan jos on pakko...mä haluaisin että hänkin haluaisi sitä eikä vaan et jos se on pakollista. Masennus-lääkkeetki ne varmaan määrää mulle. Että joo kyllä olen apua hakenu,mutta en tiedä auttaako se.

jelena - 24.07.2009 - 14:41

Se on hyvä, että olet apua hakenut, anna ajan nyt kulua ja katso mitä se tuo tullessaan. Miehet nyt vaan on tollaiset. Minunkin tuli PN vasta sitten kun olin jo päättänyt avioeropapereiden täyttämisesta, mutta siitä se ylämäkeen kiipeäminen sitten alkoi.

Anna itsellesi aika ehentyä, kyllä se apu auttaa, se on vain aika pitkä prosessi. Tsemppia ja haleja.

uskovainen - 01.08.2009 - 15:17

Toinen ihminen ei sinua voi auttaa vakaasti. Vakaa apu on Jeesus Kristus, Jumalan Poika. Hän, jos kuka ei halua, että teidän avioliittonne menee rikki. Se on se perkele, joka sen haluaa rikki. Antakaa elämänne Jeesukselle Kristukselle. Hän antaa teidän sydämiinne hyviä asioita, joka pitää teidät yhdessä. Ja saatte paljon muuta, kun anotte kiitoksen kanssa Jeesukselta Jeesuksen nimessä. Ja mikä parasta hän antaa teille teidän syntinne anteeksi ja saatte iankaikkisen elämän. En tyrkytä Jeesusta. Se on vapaa valinta ja se onkin mitä parhainta - vapaus. Vapautta me tarvitsemme tässä ahdistavassa niin pahoja asioita pullollaan olevassa maailmassa. Lapsenkaltaisuus, sitä tarvitaan. Jeesuksen siunausta teille kumpaisellekin.

VASTAA VIESTIIN

Lähettäjän nimi:

Viesti: