meillä nyt noin kahden kuukauden ikäinen pienokainen, lapsen kanssa tulemme molemmat toimeen tosi hyvin (myös mies), mutta parisuhde on aivan hajalla. olemme seurustelleet melkein 3 vuotta.
alkoi jo raskaus aikana. seksi, läheisyys, rakkaus kaikki katosi. halusin, mutta mies ei.. loppu peleissä luovutin..
tilanne on nyt suht sama.. seksiä on muutaman kerran harrastettu mutta sekin tuntuu että mies vain tekee sen velvollisuuden tunteesta ei halusta.
suhteemme on muuttunut niin paljon siitä kun tulin raskaaksi.. aivan kun kavereina asuttaisiin.
olen yrittänyt miehelleni puhua etten ole onnellinen ja mitä pitäisi tehdä että tämä toimisi.
mies on vain sanonut että lopeta tuo kiukuttelu, (jokainen asia mitä sanon ja ei ole hymy huulilla sanottu on kiukuttelua) katsoo telkkaria, sano joo jaa tai taas sä väännät..
mies sanoi että ei tää puhuminen mitään auta.. no ei auta ei, todettu monesti mutta mitä muuta tässä enää voi.
turhauttaa koko tilanne (se välillä kiukuttaa, ei jaksa puhua tai olla iloinen) yhdessä vaiheessa suunnittelin elämää eteenpäin vain minulla ja rakkaalle poitsulle, pitäisikö mies unohtaa kokonaan?
olen loppu.. en tiedä mitä nyt tekisin..
en jaksa edes kirjottaa, väsyttää.. en muista miltä läheisyys tuntuu, ikävä sitä.. huoh.. ja kun teidän että itsessäkin on varmasti vikaa kun on hankala luonne mut silti.. nojuu tarkotus oli vaan sanoo et jos yhtään lohduttaa niin et oo ainot..