Lähetä
e-kortti
ETUSIVU VANHEMMILLE LAPSILLE KOTI & KEITTIÖ E-KORTIT

PERHEKERHO KESKUSTELUT - PARISUHDE


| Vastaa viestiin | PARISUHDE |

Onko toivoa?

Julia - 06.07.2009 - 10:21

Tilanne on tämä, että suhdetta on takana kohta 4 vuotta ja mies on ihana isä lapsilleen ja luotettava, osallistuu kotitöihinkin... mutta puolisona surkea

Ei puhumista, ei pussaamista, ei KOSKAAN huomioi kukilla, sanoilla tms. Pakolliset synttärit, äitienpäivät muistaa, mutta romantiikka kaukana siitäkin kun vaan "tyrkkää" jonkun rehun minulle ja huokaisee helpotuksesta....

Väittää rakastavansa (aina kun on kriisi ja suunnilleen tavaroitani pakkaan), mutta jos toista rakastaa, niin kai sen oikeasti haluaa toiselle kertoa ja näyttää! Jos asiasta on juteltu ja paruttu(siis minä) miljoonia kertoja... Seurauksena päivien mökötys (hänen)

On luvannut yrittää, mutta koskaan mitään ei tapahdu, ei edes sitä yhtä kertaa sovinnon jälkeen Nyt ei edes lupaa, minun pitää kuulemma hyväksyä hänet sellaisena kuin hän on... muta meitä on tässä kaksi, minä ikuinen romantikko, eikö hänen sitten pidä hyväksyä MINUA sellaisena kuin olen!? Miksi minun pitää muuttua ja kärsiä?

Haaveilen omasta asunnosta ilman miestä, lasten kanssa. Mitä järkeä pitemmässä suhteessa on, kun mies saa hammasharjan ja vaihtokalsungit kämppään, niin hän lakkaa yrittämästä


VASTAUKSET:


Lissu - 06.07.2009 - 13:06

Meillä oli vähän sama tilanne jossain vaiheessa. Suhteen alussa kyllä huomioi ja pussasi mutta jo vuoden yhteiselon jälkeen tilanne meni siihen, että sai jo odotella että milloinhan saa seuraavan pusun tai halin. Saattoi olla ettei päivässä kertaakaan eikä toisenakaan päivänä vielä.

Itse olen sellainen että haluaisin olla toisen lähellä jos kerta rakastetaan toisia. Sen pitäisi olla itsestäänselvyys. Sanoin monta kertaa miehelle että halaisi edes kerran päivässä muttei hän aina niin tehnyt, vaikka tiesi että kaipaan sitä edes joskus.

Se pahensi niin paljon välejämme että erosimme jossain vaiheessa, koska riitaa tuli muustakin kuin siitä. Se vaan vaikutti kaikkeen niin paljon.

Palasimme yhteen jossain vaiheessa ja nyt tilanne on se, että saan huomiota ja läheisyyttä päivittäin. Mutta en tiedä onko se taas vaan "alkuhuumaa", ja että miten kauan se taas kestää. Jokatapauksessa en haluaisi elää niin etten saisi läheisyyttä koska se on tosi tärkeää suhteessa. Tästä ei ollut mitään hyötyä mutta kirjoitin silti oman tarinani Jaksamista!!


Nikitön - 06.07.2009 - 13:48

Toista ei voi muuttaa.Toiset eivät vaan kykene näyttämään tunteitaan tai sitten ovat vaan tunneköyhiä.
Toisilla ei ole tarvetta näyttää ja kokevat olonsa vaivautuneeksi jos näin joutuu tehdä.Mistä sitten lie johtuu?


Luulen - 06.07.2009 - 14:13

että tuo johtuu siitä, mihin mies on lapsuuden perheessään tottunut. Sisareni seurusteli tyypin kanssa, jonka lapsuuden perheessä oltiin aika pidättyväisiä ja muodollisia tunteiden ilmaisemisessa. Mies ei siis ollut oppinut halimiseen, suukotteluun jne. Osittain tuosta syystä heidän suhteensa kaatuikin, koska meillä on kotona aina halittu, ja siskoni kärsi, kun yhteiselo oli niin viileätä.

Rohkaisisin, että menkää vaikka jonnekin pariterapiaan keskustelemaan. Näkisin, että kyseessä on ennemminkin ongelma kommunikoinnissa. Mieshän ihan selvästi rakastaa sinua, kun kuitenkin osallistuu kotitöihin, on luotettava ja ihana isä lapsille. Ehkä hän ei vain osaa ilmaista rakkauttaan muuten. Pariterapiassa sinä oppisit huomaamaan näitä miehen tapoja ilmaista rakkautta ja mieskin varmasti oppisi ilmaisemaan rakkauttaan niin, että sinä sen paremmin ymmärrät.


toisinpäin - 06.07.2009 - 15:16

miellä menee juuri päinvastoin.ja sitä nalkutusta saa kuunnella kokoajan...ku en vaan tajuu mennä...se hakee joka haluaa mun mielestä.tai kaipaa!


ap - 07.07.2009 - 08:43

Noh, erohan tästä tuli... Mies ei ole puhunut minulle mitään pariin päivään.

Sitä saa, mitä tilaa... alkuaikoina minä olin se joka osoitti kiinnostusta häntä kohtaan. Suhde on ollut huomion kerjäämistä ja nyt erotilanteessakin minä joudun "roikkumaan" hänessä... On nimittäin vaikea sopia käytännön asioista (lasten huolto, laina, talo), kun toinen ei suostu olemaan missään yhteydessä!

Kun vaan tämä painajainen vihdoin loppuisi ja oisin vielä joskus onnellinen


??? - 07.07.2009 - 13:57

Muistaa synttärit ja äitienpäivän, SANOO rakastavansa?? Nainen, pidä tuo mies!


Someone - 07.07.2009 - 15:32

Muistaa synttärit ja äitienpäivän, SANOO rakastavansa?? Nainen, pidä tuo mies!

Muistaa synttärit ja äitienpäivän, SANOO rakastavansa?? Nainen, pidä tuo mies!

Muistaa synttärit ja äitienpäivän, SANOO rakastavansa?? Nainen, pidä tuo mies!

Muistaa synttärit ja äitienpäivän, SANOO rakastavansa?? Nainen, pidä tuo mies!

Muistaa synttärit ja äitienpäivän, SANOO rakastavansa?? Nainen, pidä tuo mies!

Muistaa synttärit ja äitienpäivän, SANOO rakastavansa?? Nainen, pidä tuo mies!

Muistaa synttärit ja äitienpäivän, SANOO rakastavansa?? Nainen, pidä tuo mies!


Niin - 07.07.2009 - 15:48

siis kuinka monen mies ostaa edes noita "pakollisia" rehuja? Ei minun ukko ainakaan.


Just nii - 07.07.2009 - 17:13

Rakastaa lapsiaan = rakastaa perhettään, myös sinua. Tekee kotitöitä... Oletko sä heittämässä aarretta toisille ihan itsekkyyttäsi? Saanko sen miehen yhteys tietoja? =D


Jaha - 07.07.2009 - 21:32

someone unohti ottaa lääkkeet


toisinpäin2 - 08.07.2009 - 05:34

Aivan, yllätä miehesi ja hemmottele tätä jollain kivalla tavalla. Siitähän itsekin saa sitten kaipaamaansa. Ja jos kasvatuksessa on vikaa, niin näinhän sinulla on oiva tilaisuus "kasvattaa" häntä siihen suuntaan. Roikut kaulassa kun siltä tuntuu jne, varo kuitenkin ylilyöntejä, ettei mies kaikkoa sen takia! =) Onnea matkaan.


ap - 08.07.2009 - 09:28

hmm... Ehkä kaikkea ei sitten voi saada. Olisi vain niin kiva joskus tuntea itsensä erityiseksi... Tiedän kyllä mieheni hyvät puolet ja niitä riittää Ehkä en sittenkään vielä luovuta hänen yhteystietojaan teille muille, sorry!


Ellen - 08.07.2009 - 12:32

Ja nimenomaan täytyy saada tuntea itsensä ajoittain erityiseksi. Joskus lause "rakastan sinua" on vain sana helinää. Sitä rakkautta täytyy myös näyttää/osoittaa. Parisuhteessa täytyy olla nimen omaan sitä kumppaneiden välistä rakkauden osoittamista jne. Ei riitä, että toinen tekee kotitöitä ja välittää lapsista. Sittenhän voisi muuttaa vaikka jonkun hyvän kaverin kanssa kimppaan asumaan. Meillä on yksi ainoa elämä enkä minä ainakaan suostu elämään parisuhteessa, jossa oikeasti ei saa mitään. Elämä on valintoja täynnä. Itse me pystymme onneemme vaikuttamaan valintojen kautta. Älkää tyytykö liian vähään!!!!


Minä vain. - 14.08.2009 - 17:36

Lukekaa molemmat aviopuoliskot kirja:
Rakkauden kieli (Gary Chapman)

Auttanut ainakin mua. Toivoa on aina, rakkaus on tahdon ratkaisu.

 

VASTAA VIESTIIN

Lähettäjän nimi:

Viesti:

  


| Etusivu | Vanhemmille | Lapsille | Koti & ruoka | E-kortit | Info | Palaute|