Lähetä
e-kortti
ETUSIVU VANHEMMILLE LAPSILLE KOTI & KEITTIÖ E-KORTIT

PERHEKERHO KESKUSTELUT - PARISUHDE


| Vastaa viestiin | PARISUHDE |

Miten tästä selviää?? Meinaan erosta...

minsku23 - 03.07.2009 - 16:08

Päätin sitten lopulta, että muutan pojan kanssa pois

Iskä ei ole ollut mielestäni tarpeeksi läsnä. Mennä viipottaa viikonloppusin miten tykkää ja kaverit tuntuu tulevan ennen kaikkea...Tottakai rakastaa poikaansa suunnattoman paljon, mutta ei vaan ymmärrä viettää aikaa meidän kanssa. Taustalla on vielä PALJON paljon muuta ja pitkältä ajalta ja tähän mennessä olen antanut varmaan 100 mahdollisuutta muuttaa tapojaan, mutta ei niin ei!

Minä oon voinu henkisesti niin pahoin jo niin kauan, mutta tuntuu että nyt voin vielä pahemmin

Surettaa, kiukuttaa ja raivostuttaa niin hirmuisen paljon! Miksi on niin vaikeaa olla meidän kanssa ja asettaa meidät etusijalle?? Miksi miksi miksi??

Niin miten ihmeessä tästä pääsee ylöspäin?


VASTAUKSET:


varmasti - 03.07.2009 - 16:52

teit oikean päätöksen! sinun ja poikasi onni on nyt tärkeintä. Onnea ja tsemppiä tulevaan. Myös voimia koska niitä varmasti tarvitset.


ap - 03.07.2009 - 17:01

kiitos helpottaa kovasti saada joltakulta myötätuntoa...On ihan puppua sanoa, että ero on paljon helpompi sille, joka sen päättää! Oon ainakin ihan tuskissani ja mieli myllertää kovasti.

Ihan pikkuriikkisen tuntui helpottavalta laittaa äsken asuntohakemus eteenpäin...Ja toisaalta kamalalta.


Niin - 03.07.2009 - 19:16

tiedän tunteen. Minusta on helpompaa, jos toinen tekee sen päätöksen, silloin itsellä ei ole vaihtoehtoja... Itse kun tekee ratkaisun, mietityttää tuliko tehtyä oikea ratkaisu... Paljon tsemppiä, se alkaa kyllä helpotaa piankin!


Täällä myös yksi - 03.07.2009 - 20:46

Saman kokenut. Nyt uskot kyllä itseesi nainen!

Tunnetilat vaihtelee toiveikkuudesta epätoivon raivokkaisiin aallokoihin. Välillä on suunnitelmat jo ihan selvät, kunnes oletkin itkien valmis sujahtamaan toisen syliin loppuelämäksesi sinne jäädäksesi!

Niin, askel tuntemattomaan tyhjyyteen, sitähän se on...

mutta jos vaihtoehtona on noin paha olo ja möykky mahassa, sekä aivan varmasti ajan myötä paheneva tilanne, niin...kun tuskin se mies siitä muuttuu, niin että kaverit jää ja hoksaakin aivan yllättäen, että hulluhan mä olen ollut ja että kylläpäs mä tulisesti rakastan vaimoa ja kotielämää, kodin ja lapsenhoitoa..


Nikitön - 03.07.2009 - 21:38

Olisin voinut kirjoittaa sun tekstin ap!!!
Tosin en oo eroamassa,mutta voisin olla jos vaan uskaltaisin tehdä saman päätöksen.Päätös pelottaa kamalasti.
Voimia.Kyllä siitä ajan kanssa kuulemma selviää!!!!


ap - 03.07.2009 - 23:09

kiitos teille ihanille ihmisille kannustavista sanoista!

Kyllä mä nyt pidän pääni

...tosiaan tiedän, että tuo mies ei tuu koskaan rakastamaan kotielämää...Hölmö olin, kun niin kovasti uskoin siihen. Yrittänyt ainakin olen, viimiseen asti.


tyttö - 04.07.2009 - 02:17

hyvä!! oelt vahva ja rohkea ihminen ja itsekäs!! tarkoitan että juuri noin itsekäs jokaisen joka itseään rakastaa pitäisi uskaltaa ollakkin *hali*


Hienoa! - 04.07.2009 - 22:20

Itse odotin niin kauan kunnes mies sitten petti ja itse lähti viikko sitten. En pystynyt itse tuota lähtöpäätöstä tekemään vaikka tiesin että niin olisi parasta.

Hänelle ovat aina kaverit, omat harrastukset ja vapaa-aika olleet etusijalla ja sitten vasta tämä perhe. Lapsiaan (tytöt 3v ja 1v) hän rakastaa suunnattomasti mutta kammoaa vastuuta. Ei ole kypsä vastuulliseksi isäksi.

Tällä hetkellä tunteet ajelehtivat laidasta toiseen ja ahdistus on välillä valtava. Tiedän että kestää kauan kunnes tämän yli pääsee. Täytyy vain uskoa että jotain parempaa meille kaikille on vielä luvassa.


ap - 05.07.2009 - 10:19

Vaikeaa tästä tekee tällä hetkellä sen, että asustellaan tässä kämpässä vielä vajaat 2kk. Mies kuitenkin muualla töissä aina ma-to...
Tuntuu ettei se vieläkään ole ottanut tätä tilaannetta ihan tosissaan, ei taida uskoa, että tällä kertaa ei enää yritetä tai lupailla mitään.
Ahistaa, kun välillä on niin sellainen olo, että unohdetaan koko juttu ja jatketaan samaan malliin. Pitäis vielä kestää hetki, ärsyttää.


....... - 05.07.2009 - 16:58

Täällä kans yksi samassa tilanteessa oleva. Yksin parisuhteessa... Itse otan kaiken vastuun kaikesta, miestä ei kiinnosta. En tosin viitsi erotakaan, kaikki olis sitten tuhat kertaa vaikeampaa, parempi vaan olla hiljaa ja nöyränä ja tehdä asiat itse ja elää kuten yh tässä parisuhteessa *Onpahan isä ainakin lastaan lähellä, toisinaan...
Puistattaa ajatukset tapaamisten ja elatusmaksujen sopimisesta, riidat ja uusperhekuviot. Yök, itse ne kokeneena tiedän mistä puhun. Minä aion tyytyä kohtalooni ja pysyä tässä suhteessa joka on erittäin vaikea mut ei voi mitään...


Nikitön taas - 06.07.2009 - 13:52

Tässä sairastuu pian itse kun elää parisuhteessa jossa jatkuvasti ahdistaa.
Täällä yritän tehdä töitä parisuhteemme eteen,mutta miestä ei tunnu kiinnostavan


Keskity - 07.07.2009 - 14:11

lapseen ja itseesi. Mulle eron jälkeen eka ilta omassa (vuokra)kämpässä kaksin lapsen kanssa oli jotain uskomattoman hienoa. Tuli tunne että voin tehdä ihan mitä vaan, laittaa kotia miten haluan, tehdä mitä ruokaa haluan, koti pysyy siistinä, vähemmän pyykättävää.. yms yms, oli UPEA tunne istua keittiössä lapsen nukkuessa, lasillinen viiniä edessä ja välillä laitella tavaroita kaappeihin.. HÄNTÄ PYSTYYN!
Hieman myöhemmin löysin unelmamiehen jonka kanssa nyt yhteinen lapsikin.
Ole rauhassa, tästä elämäsi vasta alkaa

 

VASTAA VIESTIIN

Lähettäjän nimi:

Viesti:

  


| Etusivu | Vanhemmille | Lapsille | Koti & ruoka | E-kortit | Info | Palaute|