mä olen 22v 2 alle 3v tytön äiti, nuorenpi reilun vuoden.mulla on aika iso ongelma, mun vartalo.mä vihaan aina vaan enemmän sitä.ihan kaikkee siinä, eikä raskaudet todella oo auttanu asiaa yhtään.mulla painoo 57kg ja pitkä oon 165cm, joten en nyt mikään super läski oo, mut mä en vaan osaa päästä sinuiks mun vartalon kanssa.tää ongelma mulla on ollu aina.mut nyt tää haittaa jo parisuhdetta.mulla on raskausarpia mahassa, jenkkakhvoissa ja jaloissa.niitä vihaan ylikaiken, kaikki tuli kun esikkoo odotin.molempia lapsia olen imettänyt 10kk, ennen raskauksia mulla oli akuppi ja nyt tuntuu et nekin vähät tissit on hävinny! 
mulla on päärynävartalo eli takamus on aika iso ja ylävartalo pieni...joten sekin näyttää tyhmälle...kuinka tarkasti miehet meitä naisia katsoo?oma mies ainakin on sanonut ettei raskausarvet häiritse ja että tykkää musta näin.sanonu myös ettei haittaa et painan enemmän ku sillon ku tavattii(48kg), ja ettei nää vartalon muutokset haittaa.mutta kun mua haittaa, musta on ihan kamalaa ku en voi ees lasten kanssa lähtee rannalle, en mä kehtais ikinä bikineitä laittaa päälle yleisel paikalla.mulla on aina tunne kuljen mä missä vaan et kaikki tuijottaa mun virheitä.kamalan vaikee selittää...vaikka tiedän että näytän paljon paremmalta ku useet synnyttäneet tai sellaset kellä ei ees oo lapsia.kuinka oikeen pääsen eroon tästä vartaloni vihaamisesta??
VASTAUKSET:
jep - 28.06.2009 - 12:20
Lopussa pääsit itse asiaan. Eli eihän sun vartalossas ole mitään vikaa, vaan korvien välissä. Se taas on itsetunto-ongelma, enkä osaa sen kummemmin auttaa. Toki voi jankata niitä "opi hyväksymään itsesi sellaisena kuin olet" -lauseita, mutta en tiedä miten se käytännössä tehdään.
kuules, - 28.06.2009 - 12:24
jos miehesi on tyytyväinen sinuun, älä ihmeessä pilaa parisuhdettasi tuolla asialla.
Kun miehesi sanoo, että ei haittaa, hän kyllä myös tarkoittaa sitä. Mutta jos sinä annat asian haitata, miehesi uupuu sinun asenteeseeesi, ei vartaloosi.
Hän luultavasti on niitä täysjärkisiä miehiä, jotka näkevät vaimonsa myös äitinä ja suvun jatkajana ja siksi arvostus on paljon syvempää laatua, kuin joku jenkkakahva tai raskausarpi. Ja sitäpaitsi, kun mies arvostaa naistaan juuri sellaisena kuin on, se kertoo sitoutumisesta ja rakkaudesta.
Raskausarvet haalenee ajastaan, hoida ihoasi muuten, pidä alusvaatteita, joissa tunnet itsesi kauniimmaksi ja antaudu ilolla miehsi rakkaudelle kiloinesi ja kohta huomaat, että maailmassa on muutakin ihanaa!
Terkuin äiti, joka on liiton myötä saanut 5 lasta ja 25 kiloa ja joka on yhä miehelle se rakas, ihana ja hiimoittu, vaikka oli just sopiva kropaltaan silloin aikoinaankin...rakkaus kai kasvaa kilojen myötä!
ps.Onko sulla muuten tapana kaupassa tms. paikassa päätyökses tuijotella ihmisiä, onko niillä kilot ja sentit ja ihot kunnossa ja luuletko että muutkin vaan sitä varten käy ihmisten ilmoilla?????
minä - 28.06.2009 - 15:29
Raskausarvista pääsee eroon rasvauksella ottaa kyllä aikaa ja jenkkakahvoista liikunnalla itsellä sama ongelma jenkkakahvojen suhteen mutta rupesin juoksemaan rappuja joka päivä pari tuntia niin johan on kadonnu ja takamus kiinteytynyt siis mä olen lehdenjakaja joten niitä rappuja tosiaankin tulee juostua ja kun sen jälkeen olen saanut kunnon hien päälle niin sitten vielä aamu-uinnille,näin olen tehnyt jo kohta vuoden päivät ja miehenikin on sanonut että on kuin uutta naista katselisi näyttää hyvältä ja tuntuu hyvältä niin ja mulla on sentään 5 lasta ekasta lihosin 20kg (47kg lähtö)tokasta 16kg kolmannesta 12kg neljännestä 10 ja viimisestä 15kg nyt paino pysyny 50kg(raskauksien välissäkin)täytyy vielä mainita että kyllä se mun mies rakasti mua niitten jenkkakahvojen yms kanssa ja rakastaa vieläkin.
kyllä - 28.06.2009 - 15:36
asia on niin että raskausarvista ei pääse eroon mitenkään.Ne ajan myötä vaalenee mutta ei ne mihinkään katoa.
M - 28.06.2009 - 16:08
Sä oot varmasti aivan upea "pakkaus". 
Kaikilla meillä on omat "virheemme", joista ei pidetä. Ja mitä niistä raskausarvista, nehän on vaan muisto raskauksista ja siitä, että susta on tullut äiti - ja se on hienoo. Mua ei ikinä oo häirinnyt yksikään raskausarpi.
Keskity itsessäs hyviin puoliin, niitä on varmasti. Ja muuten, ei iso peppukaan ja esim. jenkkakahvat automaattisesti tarkota sitä, ettei olis hyvännäkönen ja haluttava... Jos sun miehes sanoo tykkäävänsä susta niin sillon se tykkää, aivan varmasti. Älä anna pikkuseikkojen vaikuttaa oloosi ja mieleesi!
Vieras - 28.06.2009 - 16:36
On kuule noita raskausarpia vaikka kuinka monella muullakin, mutta eihän kukaan niitä nyt esittele. Niin ja kuten aiemmin mainiittiin, eiköhän miehesi näe sinut omana rakkaanaan, äitinä ja puolisona sama kuin olisi jenkkakahvat ja arvet.
Elä oo noin pinnallinen!
ap - 28.06.2009 - 17:08
ei mulla enään niit jenkkakahvoja oo kun olen laihtunu...ja tosiaan ne raskausarvet on hyvin hyvin vaaleita, mutta ne häiritsee mua koska tiedän niitä olevan.mielestäni en ole pinnallinen, ja tiedän että asia johtuu itsetunnosta jota ei valitettavasti ole.joten jos joku tietää kuin sitä sais takasin/nostettua niin kertokaa ihmees!!
Annaliina - 29.06.2009 - 07:33
Ammatti-ihmisen kanssa puhuminen voisi auttaa. Siinä pohditaan ja ruoditaan asiaa syvemmin, et miks on huono itsetunto ja siinä samalla huomaamatta saattaa tuo itsetuntokin parantua. Mutta suhdettasi älä sen takia pilaa. Sullon hyvä ja rakas mies joka välittää susta juuri noin. Mulla on kans välillä itsetuno-ongelmia ja esikkoa odotan. Olen käynyt juttelemassa psykologin kanssa ja pahimmista itsetunto-ongelmista pääsin. Suosittelen siis! Tsemppiä!
shyjh - 29.06.2009 - 18:06
voi hyvänen aika mitä tekstiä..
hanki aivot.
Nimetön - 29.06.2009 - 20:05
Et todellakaan ole mikään läski.Minä olen sinua pienempi ja painavanpi, mutta en ajattele noin.
Se sisäinen kauneus on tärkeämpi, kuin ulkoinen kauneus usko vaan.
sama täällä - 30.06.2009 - 20:17
tota olis voinu luulla vaikka mun tekstiksi, paitsi ei ole päärynä vartalo eikä pahoja raskausarpia.mut kyllä mäkin vihaan mun kroppaa samalla tavalla kun säkin. ollaan suunnilleen samankokoisia noin numeroina.tiedän et pitäis hyväksyä itsensä sellaisena kuin on mut se on niin helppo sanoa ja puhua ja ajatella mutta ei kumminkaan viihdy omassa kropassaan.. ..
vieras - 01.07.2009 - 16:15
mutta niin se vaan menee että olit minkälainen tahansa,ei nainen ole koskaan tyytyväinen täysin!esimerkiksi kun kaatselee vanhoja valokuvia niin katsoo että olenpas minä ollut hoikka silloin,niin muistelee sitä aikaa niin eipä sitä ollut silloinkaan tyytyväinen kroppaansa.aina oli jotain valittamisen aihetta..koskaan ei ole koko vartaloon täysin tyytyväinen... mutta samapa se vartalo,jokaistahan se välillä risoo mutta on elämässä onneksi muutakin huolen aiheita ja pääasia että omalle miehelle kelpaa!
Tyypillistä - 07.07.2009 - 14:17
noin nuorelle. Hieman vanhempana opit hyväksymään itsesi arpinesi yms. Minä olen 33, 2 lapsen äiti, tosin säästynyt raskausarvilta, mutta keisarileikkausarpi löytyy. Siitä taas olen ylpeä Tunnen olevani sinut itseni kanssa vaikka päärynä minäkin, 162cm ja 64 kg.. älä viitsi stressata, pahemminkin voiisi olla (ps. pari viikkoa sitten ravintolassa minulta kysyttiin paperit 
VASTAA
VIESTIIN
