Lähetä
e-kortti
ETUSIVU VANHEMMILLE LAPSILLE KOTI & KEITTIÖ E-KORTIT

PERHEKERHO KESKUSTELUT - RASKAUS & ODOTUS


| Vastaa viestiin | RASKAUS & ODOTUS |

Annaliina!

Piki78 - 07.10.2009 - 12:08

Tehtiinkö sulle tosiaan eppari vasta , kun olit ponnistanut 1,5h? Johtuiko vauvan ulostulemisen hitaus koosta, paikkojen ahtaudesta vai väärästä ponnistustekniikasta? Mulla kävi alkuun niin, että ponnistin väärin, eikä vauva liikkunut mihinkään. Se jos mikä kulutti voimia. Olisi kätilö voinut tietenkin heti alkuun neuvoa oikean tavan, kun mistäs sitä ensikertalainen tietäisi???
Ja olisin kaivannut enemmän infoa oksitosiinista ja kivunlievityksestä. Kun ensin synnytyksen piti edetäomaa tahtiaan kalvojen puhkaisujen jälkeen (silloin tuntui, että homma on minun hallinnassani), mutta kun kätilö vaihtui, niin vaihtui koko touhun luonnekin. oksitosiinia pumpattii ja supistukset tulivat tosi rajuina. Sitten epiä kehiin. 3 pistosta väärään kohtaan Eikä epi lopulta kovin kauaa vaikuttanut minulla.
Ponnistuvaiheeseen mulle luvattiin ilokaasu takaisin, vaan enpä saanut Joku puudutus tökättiin välilihaan, koska tehtiin se eppari. Ronskilla kädellä leikattiin ja kauna kesti kasaan kursiminen.

Olisi kiva vaihtaa ajatuksia samankaltaisesta synnytyksestä. Joten kirjoittele, jos ehdit ja jaksat!


VASTAUKSET:


Annaliina - 07.10.2009 - 14:59

Mulle tehtiin tosiaan eppari vasta, kun olin ponnistanut 1,5h. Vauva oli iso, paikat oli ahtaat ja tarjonta poikkeava, eli vauva katseli ylöspäin ja tavallaan juuttui yhden luun taakse. Ponnistin hyvin, mutta yhdessä vaiheessa kätilö vain sanoi, että tämä ei ole enää susta kiinni. Mullakin oksitosiinin takia supparit tosi kovia, eikä taukoja. Olin ihan loppu, enkä kunnolla ehtinyt edes hengittää suppareitten välillä, kun ei ollut mitään väliä. Tätä siis koko 1,5h.

Yksi kätilö unohti mut käyrille ja ilokaasun käyttö neuvottiin väärin ja vedin tavallaan luomuna 4cm:iin asti. Pyörryinkin yhdessä vaiheessa.

Mulla epiduraali heikensi supistuksia ja sit lisättiin oksitosiinia. Kalvot ei meinannu puhjeta ja sit ku puhkes, ni ei homma silti kunnolla edennyt. Mullakin leikattiin eppari sit, eikä lupaa kysytty. Ei kai siinä tilanteessa enää.

Aika rankalta molempien synnytys kuullostaa ja mulle jäi trauma. Sen takia toipuminen kesti kauan ja tuli kauhea baby blues, joka hellittää vasta nyt. Onneksi.


Milia - 07.10.2009 - 16:16

Täällä hengessä mukana! Mulla oli sinänsä sama juttu, ponnistusvaihe kesti 2h 5min ja eppari tehtiin siinä vasta ihan lopussa. Sitten otettiin tietty vielä imukuppikin avuksi ja lopulta hätäsektio jossa vielä tapahtu kaikkea outoa... Meijän tyttö oli kanssa tulossa väärässä tarjonnassa, pää vinossa ja imukupin jäljet näkyki ihan selvästi tossa ohimon yläpuolella. Alaosastaan kapea lantio oli synnytyslääkäri kirjottanut silloin synnytystapa-arviossa. Nyt sitte olen menossa lantion kuvaukseen jos niitä lapsia vielä joskus uskaltautuu tekemään ni katotaan mahtuuko varmasti tulemaan, lääkäri arvioi että lantio saattaa olla liian kapea ku tolla tavalla jumiin jäi ihan loppumetreillä.
Mulla alkanu nyt helpottaa tuo synnytyksen miettiminen, ei tarvi enää sen takia itkua tihrustaa iltaisin mutta tiedän Annaliina miten inhottava olo voi jäädä. Jos alkaa oikeasti häiritä normaalia arkea ja tulee jatkuvasti mieleen, muistathan että aina voi mennä puhumaan, vaikka ensin neuvolaan missä varmasti osaavat auttaa eteenpäin. Mullekin sanottiin monta kertaa sairaalassa että tänne saa tulla sitte aina juttelemaan jos tuntuu siltä. Lääkärikin kävi tän sanomassa kaks kertaa
Mut tsemppiä Piki & Annaliina, meillä on kuitenkin omat murut nyt turvallisesti tälläpuolen ja kaikki on hyvin


Piki78 - 07.10.2009 - 17:49

Mulle jäi pahat traumat ja juuri sen takia, että tuntui kuin olisin ollut vaan lihanpalanen, en saanut valita edes asentoa missä olisi ollut hyvä ponnistaa. Mua pakkoistutettiin jakkaralla, mikä oli ihan järkyttävää! Sen jälkeen mut heitettiin sängylle selälleen ja kaksi kätilöä piti jaloista. Olisin halunnut mieluummin olla vaikka polvillaan. Tuntui, etten pystynyt ponnistamaan selällään.
En päässyt myöskään altaaseen vaikka aluksi niin luvattiin(siis avautumisvaiheessa). Syytä ei kerottu, mutta se selvisi toissapäivänä- lapsivesi kun oli vihreää, niin silloin ei pääse altaaseen...Suihkuun sentään pääsin keran hetkeksi kun sain pyydettyä.
Sanoin synnytyssaliin kalvojen puhkaisuun mennessäni, ettei mulle saa näyttää mitään välineitä...No, kätilön vaihduttua synnytssängyn pää oli täynnä kaiken maailman roinaa. ponnistaeesani selällään edessä näkyi peili ja jos katsoi alemmas, niin ne piikit yms. roinat. Teki niin pahaa, mutta silmiä ei saanut laittaa kiinni. Huutaa ei myöskään saanut, vaikka olis tehnyt mieli. Puhumaan en kyennyt eli en putkeen tulevilta kipeiltä supistuksiltani saanut sanottua mitään. Mies onneksi älysi kaataa välillä vettä suuhun. Kukaan ei kysynyt missään vaiheessa, että haluanko juotavaa.
Tuli kaikinpuolin sellainen liukuhihnaolo. Eli äkkiä ulos ja ylös ja pois. Jorvissa siis synnytin 9viikoa sitten.


nimetön nyt - 07.10.2009 - 20:42

ikävä kuulla että synnytyksenne ei ole mennyt aivan nappiin. itselläni sama juttu esikoisen kohdalla. paljon sattui ja tapahtui synnytyksen aikana. aluksi voin hyvin mutta pari viikkoa synnytyksestä alkoi asiat pyöriä mielessä eli itku tuli aina kun asioita mietti. itse kävin juttelemassa psykologin kanssa muutamia kertoja ja vihdoin n.puoli vuotta synnytyksen jälkeen psykologi järjesti niin että pääsen juttelemaan lääkärin kanssa synnytyksestäni koska synnytyslääkäri osaa vastata kysymyksiin ei psykologi ja tämän jälkeen maailma muuttui täysin eli aloin nauttia taas elämästä ilman itkuja ja synnytyspelkoa.
nyt odotan toista lasta ja n. rv16 alkaen alkoi samat ajatukset tulla mieleen, pelot synnytykseen jne. sain lähetteen pelkopolille jossa olen käynyt juttelemassa ihanan kätilön kanssa. olen myös tavannut lääkäriä jonka tapasin puoli vuotta esikoisen jälkeen joten hän on tiennyt taustani ja häneen kanssaan on päätetty minua+synnytystäni koskevat asiat. nyt on rauhallinen mieli.
tsemppiä teille kaikille ja seuraavien raskauksien kohdalla on se riski että ajatukset palautuvat mieliin mutta pyytäkää apua ajoissa. ensi kerralla kaikki menee toivottavasti parhaalla mahdollisella tavalla


Annaliina - 08.10.2009 - 14:08

Mulla myös liukuhihna fiilis. Pistettiin kans ponnistamaan kaikissa asennoissa, mutta sektiota ei tehty, vaikka näkivät, kuinka voimat alkoivat loppua. Lapselle jäi paha jälki imukupista ja ensimmäinen yö syötiin särkylääkkeitä. En pystynyt nousemaan sängystä pitkään aikaan ja koko eka päivä on sumussa. Traumat jäi, mutta nyt jo alkaa helpottaa, etten niin paljoa mieti. Aika hurjia tarinoita. Itse synnytytin Tyksissä. Mullakin sitten seuraavaksi sektioidaan, jos lapsia vielä haluan.

 

VASTAA VIESTIIN

Lähettäjän nimi:

Viesti:

  


| Etusivu | Vanhemmille | Lapsille | Koti & ruoka | E-kortit | Info | Palaute|