PERHEKERHO KESKUSTELUT - RASKAUS & ODOTUS

Meille unohtelioille!

KaNitaco+bobo - 23.09.2009 - 17:55

Tää alla oleva tekti tuntuu välillä niin mun päivältäni! Tosin mä vetoan siihen että "lapset syö mun aivoni" Kuten toista odottaessa menin sanomaan pomolleni, kun unohdin miksi olin mennyt hänen luokseen..
ITTVH - Iän TuomaTarkkaavaisuuden Vajaus -Häiriö.
Näin se ilmenee:
Päätän pestä autoni.
Lähtiessäni kohti autotalllia
huomaan postia eteisen pöydällä.
Päätän selata postin läpi
ennen kuin menen pesemään autoa.
Tarkistan myös puhelimen vieressä olevat
postiin menevät kutsukortit.
Laitan autonavaimet pöydälle ja
rypistän roskapostin roskakoriin,
joka on pöydän alla.
Silloin huomaan roskakorin olevan täynnä.
Niinpä päätän laittaa kutsut takaisin pöydälle
ja käydä tyhjentämässä roskakorin.
Mutta sitten tajusinkin,
että kun kerran olen viemässä roskia ulos
ja roskalaatikko sattuu olemaan lähellä postilaatikkoa,
voin aivan hyvin laittaa kutsuihin ensin postimerkit ja
viedä ne samalla laatikkoon.
Otan postimerkkikuoren esiin ja huomaan,
että jäljellä on vain yksi postimerkki.
Lisää postimerkkejä on pöytälaatikossa työhuoneessani,
joten lähden kohti työpöytääni,
jonka päällä huomaan kokistölkin, jota olin ollut juomassa.
Jotta en merkkejä etsiessäni kaataisi kokista pitkin pöytää,
siirrän sitä hieman syrjään.
Huomaan, että kokis on alkanut hieman lämmetä
ja päätän viedä sen jääkaappiin.
Matkalla jääkapille huomaan ikkunalla kukan,
joka kaipaa pikaista kastelua.
Lasken kokiksen ikkunalaudalle
ja huomaan lukulasini,
joita olen etsinyt koko aamun.

VASTAUKSET:

KaNitaco+bobo - 23.09.2009 - 17:55

Ajattelen, että on varminta viedä lasit työpöydälleni
heti sen jälkeen kun olen kastellut kukan.
Lasken lasit takaisin ikkunalaudalle
ja menen täyttämään kastelukannua,
kun siinä samassa huomaan TVn kaukosäätimen.
Joku on jättänyt sen keittiön pöydälle.

Tajuan, että illalla katsellessani telkkaria
tarvitsen kaukosäädintä,
mutta todennäköisesti en muista,
että se on keittiön pöydällä,
joten päätän viedä sen oikealle paikalleen
kunhan vain ensin kastelen kukat.

Kaadan vähän vettä kukalle,
mutta suurin osa läiskyy lattialle.
Joten, laitan kaukosäätimen
takaisin keittiön pöydälle ja
haen pyyhkeitä,
joilla kuivaan läikyttämäni veden.
Matkalla liinavaatekaapille
yritän muistaa mitä olin tekemässä.

Päivän lopuksi:
autoa ei ole pesty,
kutsuja ei ole postitettu,
roskista ei ole tyhjennetty,
lämmin kokis on edelleen ikkunalaudalla,
kukkia ei ole kasteltu,
postimerkkejä on edelleen vain yksi,
en löydä television kaukosäädintä
saatika lasejani,
enkä muista minne olen laittanut autonavaimet.

Miettiessäni,
miksi mitään hommaa ei ole hoidettu tänään,
olen todella hämmentynyt,
sillä olen ollut kiireinen koko päivän
ja olen todella väsynyt.

Ymmärrän, että tämä on vakava ongelma
ja aion hankkia apua, mutta ensin tarkastan sähköpostini.....

ÄLÄ NAURA!
Jos et vielä tunnistanut tästä itseäsi
niin voit olla varma, että sekin päivä tulee....
ehkä nopeammin kuin arvaatkaan!

VANHENEMINEN ON PAKOLLISTA
AIKUISTUMINEN ON VAPAAEHTOISTA
ITSELLEEN NAURAMINEN ON TERAPEUTTISTA...

ninni - 23.09.2009 - 18:14

hahhhaahh...täällä ainakin tämä mamma sai ihan sika hyvät naurut mun päivät on just tätä

Jäätelö - 23.09.2009 - 20:45

Kirjoitit sitten minun elämästäni...

anette - 23.09.2009 - 23:11

Niin totta, niin totta..

VASTAA VIESTIIN

Lähettäjän nimi:

Viesti: