Lähetä
e-kortti
ETUSIVU VANHEMMILLE LAPSILLE KOTI & KEITTIÖ E-KORTIT

PERHEKERHO KESKUSTELUT - RASKAUS & ODOTUS


| Vastaa viestiin | RASKAUS & ODOTUS |

Syyskuisen synnytyskertomusta

Milia - 12.09.2009 - 20:10

Yritämpä tässä jotain kirjotella tuon prinsessan syntymästä, samalla hyvä kerrata itekki mitä oikein tapahtui..

Eli sunnuntai-aamuna vessassa käydessä lorahti "jotain ruskeaa" aika paljon vessan lattialle. Minä sitte soittamaan äitipolille että josko on lapsivettä? No käskivät tulla näytille. Enempää lorahduksia ei kuulunut matkalla joten arvelinkin ettei se nyt ainakaan sitten sitä lapsivettä ole, jonka kätilö varmistikin kahdella eri kokeella. Mitään ei ollut tapahtunut sisätutkimuksessa, epäili että olisiko limatulppa alkanut irtoilla. No siitä sitten aamukahville ja kotiin levollisin mielin.

Päivän mittaan supistuksia alkoi tulemaan vähän tuntuvina, ei kipeinä kylläkään, mutta eri tuntusia kun ihan vaan ne harjoitussupparit. Iltaa kohden yltyivät, ja kymmenen aikaan yrittäessäni käydä nukkumaan ei siitä touhusta tullut yhtään mitään, kymmenen min välein sain pompata pystyyn, alkoi sattua jo. Sain torkuttua nuo välit olohuoneen lattialla, en viitinyt miestä pitää hereillä. Ma päivällä sitte sama juttu jatkui, joskus saattoi olla tunnin väli ettei juurikaan tuntunut kipeältä ja sitten taas sattui. Illalla alkoi olemaan sellainen fiilis ettei taas pysty nukkumaan ja alkaa kiroiluttaa jo ku tulee supistus. 5-10 min väli oli tässä kohtaa. Soitin taas neuvoja synnärille ja sanoivat että tule tänne niin saan nukuttu kipulääkkeen avulla. No ei muuta kun osastolle sitten ja petidin-piikki persiiseen, auttoi kahdeksi tunniksi ja sitten taas valvottiin.. Jatkuu..


VASTAUKSET:


Milia - 12.09.2009 - 20:11

Sitten olikin jo tiistai ja supistukset samanlaisia edelleen, pärjäilin mutta en saanut nukuttua, sen verran sattui. Lääkärin kierrolla kanava lyhentynyt ja 2cm auki, huisin nopeaa toimintaa..Päivä meni näissä tunnelmissa, kotiin eivät suositelleet lähtemään kuitenkaan, sattui jo aika paljon. Illalla sitten 3cm auki ja kanava hävinnyt ja taas tuli piikkiä, nukuin 2 tuntia.

Ke aamuna tajusin; tadaa, supistukset poissa!! Muutaman tunnin ihmeteltyäni sain luvan lähteä kotiin ja v*tutti niiiiin paljon. Kolme lähen kokonaan valvottua yötä takana. Kotona kävin suihkussa ja kävin nukkumaan. Ehdin nukkua tunnin ja sitte alko NE supistukset, jotka sitte sattui jo niin paljo ettei voinu ku itkeä ja yrittää kestää. Eiku takas synnärille.. Siellä lämpöpussin ja suihkun avulla sitte kiroiltiin ja itkettiin.

Kolmen aikaan yöllä ylittyi kestokyvyn raja; 4cm auki ja kätilö ehdotti saliin siirtymistä ja epiduraalia, sehän sopi tälle tytölle Soitin miehelle et se on menoa nyt. Epiduraalin jälkeen oli muutama tunti ihanan kivutonta, paineen tunnetta ainoastaan. Siitä se avautuminen sitte lähti kunnolla, ja 10 aamulla olin 10 cm auki ja alettiin ponnistaa. Jatkuu..


Milia - 12.09.2009 - 20:12

Vauva liikkui ihan hyvin synnytyskanavassa alaspäin, mutta tosi hitaasti. Tunnin ponnistamisen jäkeen tuli lastenlääkäri paikalle ja totesi että hyvin menee, jatketaan. Sitten 1h 45 min oli mennyt ja multa alko olemaa voimat poissa. Otettiin imukuppi ja sitä yritettiin muutama kerta, irtosi koko ajan. Tässä vaiheessa sitte mulle alko tulla paniikki ja itkin ja huusin vaan. Vauvan sydänäänet hälytti ja äkkiä ois pitäny saada imukupilla ulos. Yksi kätilö makas mahan päällä ja lääkäri veti, ei tulosta. Vauva oli virhetarjonnassa.

Sitte 2h 5min ponnistamisen jälkeen tehtiin päätös hätäsektiosta ja mua lähdettiin viemään, toistelin paniikissa että kuoleeko vauva tai kuolenko minä. Mies oli kanssa tosi peloissaan. Salissa nukutusainetta sitte ja maski naamalle, kaikki luuli et nukuin jo kun alkoivat tunkea putkea kurkkuun, olin täysin hereillä vielä. Lääkärit huus toisilleen, kätilöt juoksi ja huusi ja kaikki oli niin sekavaa, muistan vaan et "miks tää ei nuku?", "uskalletaanko antaa toinen annos?" Lopulta olin nukahtanut ja seuraava muistikuva on kun kätilö näytti mulle maailman ihaninta tyttöä ja sanoi et tässä on sinun ikioma lapsi <3 Pisteet elämän rankasta alusta johtuen 5/8/9.

Heräämön kautta osastolle sitten ihmettelemään pientä ihmettä. Oli sen verran rankka kokemus, että itku tulee vielä lähes päivittäin kun muistelen. Mutta lopputulos on kyllä mitä ihanin, äitin ja isin oma pieni mussukka


Lilli - 12.09.2009 - 20:16

Kuulostipa hurjalta! Onnea kuitenkin mielettömästi pikku tytöstä!!!


mammy - 12.09.2009 - 20:25

Olipa hurja kokemus. Ihan tippa tuli silmään. Kamalaa tuo mitä sait leikkaussalissa kokea.
Onnea silti omasta nyytistäsi, onnea koko perheelle !


Hannah-81 - 12.09.2009 - 21:13

Apua mitä sait kokea
Mutta onneksi kuitenkin teidän loppu tulos oli mitä ihanin


hui - 12.09.2009 - 21:14

olisi kyllä nopeammin tarvinnut leikata, kohtuutonta ponnistaa pari tuntia, en voi kuvitellakaan kun itsellä tullut kahdessa minuutissa. Onnea paljon vauvasta.


jj - 12.09.2009 - 21:30

Onnea tytöstä


Annaliina - 12.09.2009 - 21:44

huh huh, hurjalta tosiaan kuullostaa! Olet selviytyjä! Nauti nyt vaaviarjesta!!!


Terhi - 12.09.2009 - 23:21

Huhhuh rankalta kuulostaa mutta hienosti selvisit! ja se palkinto on kuitenkin aina paras. Itsellä kesti 25min ponnistusvaihe ja se tuntu jo todella rankalta mutta palkinto mitä mahtavin<3


Eerinen - 14.09.2009 - 10:27

Urhea tarina. Kiitos sen jakamisesta

Itse koin akuutin sektion kolmisen viikkoa sitten. Olin lähes hereillä operaation ajan vaikka joutuivat antamaan lisärauhoittavia paniikkikohtauksen takia.
Valitettavasti en ollut oikealta puolelta täysin puutunut kun rupesivat leikkaamaan.
Ja mulla on jäänyt aika järkyttynyt mieli edelleen kokemastani.
Voin hyvin kuvitella miltä sinusta tuntuu.

Voimia
Toivottavasti sinulla on joku jonka kanssa pystyt juttelemaan sektiosta.

 

VASTAA VIESTIIN

Lähettäjän nimi:

Viesti:

  


| Etusivu | Vanhemmille | Lapsille | Koti & ruoka | E-kortit | Info | Palaute|