Lähetä
e-kortti
ETUSIVU VANHEMMILLE LAPSILLE KOTI & KEITTIÖ E-KORTIT

PERHEKERHO KESKUSTELUT - MATKAILU & MENOVINKIT


| Vastaa viestiin | MATKAILU & MENOVINKIT |

Pienten lassten kanssa...

Kummastuttaa - 11.05.2009 - 08:51

Itse juuri matkalta palanneena taas kerran kummastelen, mikä kumma se on mikä saa vanhemmat viemään pienet lapset ulkomaille lomalle? Ja tarkoitan pienillä näitä vauvasta sinne 2-3-vuotiaita.

Lentokentillä ja lentokoneessa iavan kamala itku ja huuto monella pienellä, lähes kaikilla. Ymmärrän kyllä, että itkettää, kun kone lähtee siihen aikaan, että nukkumassa normaalisti ollaan. Korviin saattuu nousut ja laskut. Ja tuntui, että kaikki mahdollinen itketytti niin, kentällä, koneessa, bussissa ja lomakohteessa...

En usko, että nämä alle 2-vee pikkuturistit saavat matkasta mitään, irti. Ainakin vieraan silmiin, eivät nuo pienten vanhemmatkaan siltä näyttäneet, että heillä ois ollut rentouttavaa ja kivaa.

Eikä voisi vanhemmatkin odottaa, että lapsi kasvaa muutaman vuoden, jotta matka olisi mukavampi myös kanssa matkustajille.


VASTAUKSET:


Pippuri - 11.05.2009 - 09:30

No voi sun...! Me oltiin viimeksi reissussa kun poika oli 1v9kk. Lennot menivät loistavasti, ei sattunut korviin, ei huutoa ei mitään. Se lapsen aito riemu oli aivan ihanaa katsottavaa kun mentiin rannalle tekemään hiekkakakkuja ja potkimaan palloa. Hihkui ilosta kun juoksi rantaviivalla. Se oli aivan mahtava loma, ja pojasta näki että hän nautti. Lomasta saatiin paljonkin irti, nimittäin kerrankin tuli vietettyä aikaa yhdessä perheenä, ja tottakai lomaa mieluiten viettää lämpöisessä. Me oltiin reissussa ekan kerran pojan ollessa 6kk. Silloinkin lennot menivät moitteettomasti. Kyllä sitä ennemmin käveli pojan kanssa siellä palmujen katveessa kuin täällä kotipihalla oli kököttämässä. Tottakai loma on erilaista lapsen kanssa. Onko sulla lapsia? Mietin vaan kun olet sitä mieltä että vanhemmat eivät voi nauttia matkasta kun on taapero mukana. Tottakai voi! Arki on läsnä sielläkin kun pienen kanssa matkustaa, mutta kyllä se vaan on ihanaa ja piristävää lähteä koko perhe uusiin maisemiin!


Aino - 11.05.2009 - 09:55

Poika on matkustanut jo kaksi kertaa ulkomaille, 10 kk:n ja 1v4kk:n iässä. Ensi jouluksikin häivytään ulkomaille.

Lentojen nousut ja laskut eivät ole sattuneet korviin, olimme varautuneet siihen kyllä laittamalla Nasolinia varmuuden vuoksi. Molemmilla reissuilla lento osui osaltaan päiväuniaikaan ja lapsi nukkui tyytyväisenä sylissä (lentopelkoisista vanhemmista huolimatta). Isompana nukkui koneessa lyhyet unet ja jatkoi vielä bussimatkalla loput päikkärit. Tekemistä olimme varanneet reilusti, ettei olisi ollut tylsää.

Lapsi nautti molemmista reissuista suunnattomasti. Hänestä oli mahtavaa nähdä uusia asioita, päästä (talvellakin!) uimaan äidin kanssa joka päivä, tehdä hiekkakakkuja ja vanhempana vielä kävellä kaiket päivät ja illat sandaalit jalassa, kun toppahaalareista pääsi eroon. Minkäänlaista stressiä tai ongelmaa ei lomien aikana ole ollut, vaan poika on ollut iloisempi ja nauravampi kuin kotona. Ehkä siihen vaikuttaa myös se, että vanhemmat ovat tyytyväisiä.

Varmaan ne lapsiperheet, jotka saavat vain huonoja kokemuksia matkustuksesta lasten kanssa, ovat joko odottaneet jotain ihan muuta lomalta tai sitten stressaavat ihan liikaa matkustuksesta, joka taas vaikuttaa lapsiin. Meillä on aina löyhemmät säännöt lomalla (paitsi rytmistä pidetään kiinni) emmekä halua stressata (vaikka lento aina jännittääkin). Lisäksi lapsen kanssa matkustus ja lomailu on ihan erilaista kuin pariskuntana, emmekä odotakaan sellaisia lomia kuin ennen lasta.

Aloittaja on kyllä saanut ihan erilaiset kokemukset kuin minä. Edes silloin, kun matkustimme kaksin miehen kanssa, eivät itkevät lapset osuneet mitenkään erityisesti silmään (ennenmmin ne juopuneet ihmiset...). Tottakai lapset itkevät, aina ja ihan joka päivä, ei se tilanne matkan aikana muutu miksikään. Jos lapset ja vanhemmat kerran eivät osaa nauttia, ehkä on syytä jättää matkustus muille, mutta ehkäpä ap ei ole nähnyt ihan sitä todellista tilannetta nähtyään perheitä vain hetken. Aika harvassa ovat lapset, jotka itkeä huutavat sen takia, että ovat matkalla. Se syy on joku muu ja sen voi hoitaa myös matkustaessa.


ap - 11.05.2009 - 10:16

No minä en kyllä nähnyt kentällä/koneessa juopuneita ihmisiä, toisaalta en laske muutaman oluen tai pientä viinin nauttimista juopumiseksi...

Huomasi kyllä, että oli löyhiä sääntöjä, lapset meinaa teki ihan mitä sattui, juoksi mihin sattui, säännöistä viis...

Minulla on lapsia ja nautin suunnattomasti reissaamisesta heidän kanssaan, mutta ihan taaperoikäisiä omani eivät ole. Ja silloin, kun lapseni oli ihan vauvoja/taaperoita nautin niistä arjen rutiineista ja arjen toimivuudesta. Meillä vietetään aina paljon aikaa yhdessä perheenä oli sitten kyse arjesta tai lomasta.


Justiina - 11.05.2009 - 12:19

En nyt kyllä voi ymmärtää ollenkaan tän ketjun alotusta!
Eli siis pienten lasten vanhemmatkaan eivät saisi nauttia elämästään, vaan pitäisi istua ensimmäiset 4 vuotta kotona, ettei vaan lapsi itke tai saa raivareita julkisilla paikoilla!Huh huh...
toki lapset itkee, jotkut enemmän ja jotkut vähemmän.
Meillä on reissu varattu ytammikuulle Thaimaaseen 1v11kk pojan kanssa, enkä todellakaan mieti, kikutteleeko se vai ei. Jos itkee niin itkee, sille ei sitten mitään voi!
Ja pitäisköhän ihmisten, jotka ei voi lapsen itkua tms. sietää, jäädä sitten vaikka kotiin!Istukaa te kotona, me matkustetaan jos kerran teillä ei hermo kestä!
Voihan korvista nouseva savu! :/


Iso A - 11.05.2009 - 12:22

Me ollaan matkustettu kun neiti oli 1v6kk ja ikinä ei ole koneessa itkenyt vaikka nitä nyt takana jo 30.

Nyt kun katellaan tuon 6 vuotiaan kanssa noita australian, Singaporen, Kiinan jne matka kuvia on fiilis tosi hieno. Eli en näe mittään syytä olla matkustamatta näinkin pienen kanssa.

Ps Juopuneisiin olen kyllä törmännyt minäkin


Aino - 11.05.2009 - 14:42

Lisäyksenä vielä, että absolutisteja ei olla mekään, enkä häiriinny, jos joku juo pari kolme lasia koneessa. Mutta siinä vaiheessa, kun tyyppi laulaa (nuotinvierestä ja kovaa) lähes koko 6 tunnin lennon ajan "Harva meistä on rautaa...", ainoa milloin oli hiljaa, oli kun sammui hetkeksi, niin silloin vähän ottaa kupoliin. Lapset eivät ole koskaan niin hairinneet kuin känniset (ei edes silloin kuin lapset olivat itselle vielä kaukainen haave), tosin itseään kai saa syyttää, kun pakettimatkoilla menee.

Mitä tulee tuohon löyhiin sääntöihin, niin ei se tarkoita, ettäkö lapsi saisi käyttäytyä rumasti. Mutta enpä kyllä ymmärrä niitäkään ihmisiä, joiden mielestä taaperon kuuluu istua kädet polvilla penkillä hiiskumatta monen tunnin ajan. Meillä on vaan yksi lapsi ja pystymme kyllä pitämään tuon "ruodussa" kuitenkaan turhia nipottamatta.

Ja loppujen lopuksi, koska minä tiedän, että meillä on kivaa ja lapsi nauttii ja koska maksamme matkastamme kovan hinnan, en ehkä yhtään välitä, mitä kanssamatkustaja luulee tai ota "neuvoksi" sellaista, joka ei meihin päde.

Hauskoja matkoja jatkossakin!


Ulla - 12.05.2009 - 00:04

No en kyllä ala odottelemaan "sopivaa" ikää matkusteluun. Aina on jotain mistä toiset ei pidä, joten se siitä. Tahallaan ei ketään itketetä, ei omaa porukkaa, eikä kanssamatkustajia. Kyllä minuakin ärsyttää niin moni asia muissa matkustajissa, mutta pidän ne omana tietonani ja kärsin. Loma alkaa sitten kohteessa. Vähän reippaampaa mieltä jatkossa teillekin ap.


Enni - 12.05.2009 - 01:09

meillä tyttö ollut ulkomailla vähän mennessä 2kertaa, 1v1kk ja 2v iässä. molemmat matkat mennyt täydellisesti. meillä tyttö normaalistikin tosi tyytyväinen lapsi eikä iske paljoa. lennoilla ei itkenyt kertaakaan!! jälkimmäisellä matkalla istui nätisti omalla paikallaan koko 10h lennot. eli miksi en matkustelisi lapsen kanssa?? meillä lapsi toki tottunut muutenkin pienestä pitäen reissaamaan laivalla suomen ja ruotsin väliä kun asutaan toisessa maassa ja suku toisessa. 4vkon ikäisenä oli ensimmäinen laivamatka ja sen jälkeen niitä ollut n.5xvuodessa. mun mielestä lapset oppivat matkustelusta. meillä ainakin tyttö muistelee usein miten kiva oli olla thaimaassa ja matkasta puoli vuotta aikaa..


Äiti ja lapset - 12.05.2009 - 14:39

Äitinä taas en ymmärrä niitä vanhempia, jotka antavat lapsensa isovanhempien mukaan pitkälle (1-2 viikkoa) lomamatkalle. Tai jättävät ikävöivät lapsensa tylysti mummolaan, jotta pääsevät itsekkäästi matkalle, ilman lapsia! Varmaan on mahtava reissu: Lapset itkevät ja ikävöivät hoidossa. Vanhemmat muka "rentoutuvat" kahdestaan lomalla! Hävetkää laiskimukset! Itse en antaisi lapsia ulkomaanmatkalle mummojen ja vaarien mukaan. Enkä taatusti jättäisi heitä mummolaan ikävöimään äitiä ja isää.

Älkää siis moralisoiko lastensa kanssa matkustavia äitejä ja isiä. Vaan haukkukaa heitä, jotka ovat niin laiskoja, etteivät viitsi lomalla edes omia lapsiaan hoitaa!


pee - 13.05.2009 - 12:19

ottamatta kantaa edellisten kirjoituksiin kerron vain omsn kokemukseni juuri matkalta palanneena (ja palaneena) ... Oltiin miehen kanssa kahdestaan viikon matkalla ja tyttö 1,2v oli kotona mummon hoidossa. Kaikki oli mennyt todella hyvin: ei itkemistä iltaisin tai suurempia ikäväkohtauksia. Mummo nautti tytön seurasta ja tyttö oli selkeästi kiintynyt mummoon kun palattiin.

Me vanhemmat saimme nauttia pitkästä aikaa toisistamme. Tilanne olisi varmasti ollut toisenlainen, jos olisin reissussa esim tiennyt että tytöllä kova ikävä. Mutta tuntien lapseni ja mummon lähdin turvallisin ja rentoutunein mielin matkaan. Lapset ovat erilaisia, vanhemmat ovat erilaisia. Toisilla toimii, toisilla ei. Meillä meni tällä kertaa hyvin ja rakkauttani lastani kohtaan on turha kenenkään kyseenalaistaa edellisen perusteella . Nyt on mamma rentoutunut, suhde mieheeni parantunut ja olemme tutustuneet toisiimme uudelleen rankan vauva-vuoden jälkeen


Höh - 13.05.2009 - 13:39

Me ollaan matkustettu miehen kanssa joka vuosi viikoksi tai jopa kahdeksi lomalle ja lapsi on jäänyt isovanhemmille hoitoon, taisi olla vuoden ikäinen ensimmäisellä kerralla. En tiedä kuinka te lapsenne kasvatette (arastamaan muita ihmisiä?), mutta ei meidän lapsi ainakaan ole itkenyt ja ikävöinyt! Päinvastoin, on odottanut innolla hoitoon pääsyä. Vähän alle kouluiässä matkustettiin ekan kerran yhdessä mutta silti pidämme vieläkin miehen kanssa kiinni vuotuisista kahdenkeskisistä lomista.


Apila - 13.05.2009 - 17:14

Laitanpa tähän omankin kokemukseni. Meillä on 1v2kk ikäinen poika ja asumme ulkomailla. Mummolat ovat kahdessa eri maassa kuten kaikki muutkin sukulaiset. Eli aina kun halutaan tavata sukua ja vanhoja kavereita (elleivät he käy meillä kylässä) on matkustettava Atlantin yli. Poika oli 3,5kk kun ekan kerran lennettiin. Hienosti meni, nukkui, söi, seurusteli. Kuukauden päästä tuosta lennettiin Euroopan sisällä, samaten mainiosti meni. 10kk iässä alkoi jo enemmän tarvita viihdykettä. Nyt 1v iässä oli reissaaminen itselleni hieman rasittavampaa kun poika osasi jo kävellä eikä pitkällä päivälennolla nukkunut kuin tunnin. Onneksi oli mahtavia kanssamatkustajia, jotka viihdyttivät poikaa ja tsemppasivat äitiä. Poika itki puolisen tuntia väsymystä, mutta onko montaakaan sellaista lasta joka ei äännähdystäkään päästä 8 tunnin lennolla....


No höh.. - 13.05.2009 - 22:27

No vuoden, kahden ikäinen ei taatusti ODOTA viikon-kahden eroa vanhemmistaan. Lapsetkin ovat erilaisia, niinkuin vanhemmatkin. Ei araksi mun mielestä kasvateta, lapset ovat erilaisia. Mä en jättäisi kuuna päivänä pientä lasta hoitoon viikoksi. En kyllä lomastakaan nauttisi ilman yhtä perheenjäsentä. Toki lyhyempiä reissuja kahden kesken tehdään. Mutta niinkuin joku jo sanoi niin toisilla toimii ja toisilla ei! Itsellä on vaan vaikeuksia ymmärtää miten pystytte jättämään taaperoikäisen hoitoon niin pitkäksi aikaa.


eeka78 - 14.05.2009 - 09:18

Melähdemme toista kertaa tänä vuonna etelänmatkalle. Lapseni ovat 3v ja 1v. Kaikki nautimme matkasta hurjan paljon. Olisi kivaa lähteä miehen kanssa kahdestaan mutta meillä on kaksi lasta joten yhdessä lähdetään. Miten nautinkaan kun näen lapsieni ilon ja riemun uudessa maassa ja kulttuurissa. Näin lapset oppivat jo pienenä että maailmassa on muutakin kuin pihapiiri ja kotisuomi.
Me vanhemmat haluamme antaa lapsillemme mahdollisimman paljon elämyksiä ja eväitä elämää varten.
Nautin lapsieni seurasta ja saan myös itse ihanan perheloman tietenkin lasten ehdoilla.
Ennemmin ihmettelen ihmisiä jotka lähtevät vain kännäämään ulkomaille ja lentokoneeseen. Mikseivät he voi jäädä kotiin juomaan?
Tämän ketjun aloitus menee samaan kategoriaan jossa ajattelemattomat ja itsekkäät ihmiset toivovat että lapset ja vanhukset eivät liikkuisi muiden ilmoilla. Ajatellaan että vain minä itse olen tärkein.


pee - 14.05.2009 - 10:59

no nyt pitää taas laittaa omaa kokemusta kehiin... Oon itse ollut aikoinaan 13 vuotias kun pääsin ekaa kertaa vanhempien mukaan etelänmatkalle. Ja siitä huolimatta olen mielestäni saanut elämyksiä ja ymmärrystä ympäröivästä maailmasta. Mun vanhemmat reissas kahdestaan lämpimään aina kerran vuodessa ja voi vitsi miten nastaa oli kun mummo tuli meille ja oli vähän uudet jutut arjessa. Meitä oli 4 siskosta ja kivaa oli .

Mut pitää kyllä nostaa hattua niillekin jotka lähtee lapsineen reissuun. Varmasti ihan upeeta sekin ja kiva katsoo kuinka lapsi nauttii Mutta meillä se aika ei ole vielä... ehkä parin vuoden päästä... Nyt typy saa tutustua meidän reissun aikana mummoon


Äiti - 14.05.2009 - 11:38

"Itse juuri matkalta palanneena taas kerran kummastelen, mikä kumma se on mikä saa vanhemmat viemään pienet lapset ulkomaille lomalle?"

Tottakai omat lapset saa ja pitää ottaa mukaan vanhempien lomalle! Itse en voi ja halua omia lapsia hoitoon jättääkään. Lapselle on parempi matkustaa äidin ja isän mukana kuin olla pitkä aika mummolassa tai sukulaisten nurkissa. Kannattaisi kysyä neuvolan terveydenhoitajalta tai lasten psykologilta, mitä mieltä he ovat lapsen erottamisesta viikoksi-kahdeksi vanhemmistaan. Pitkä ero äidistä (ja isästä) aiheuttaa lapselle traumoja, masennusta ja ties mitä myöhempiä ongelmia.

Miksi omat lapset eivät saa Ap:n mielstä matkustaa vanhempiensa mukana? Lapsetkin ovat ihmisiä! Pitäisikö lapset hylätä mummolaan pois silmistä ja pois mielestä? En yhtään arvosta itsekkäästi, kahdestaan lomailevia, laiskoja ja mukavuudenhaluisia vanhempia. Kahdestaan matkustelun aika tulee vasta sitten, kun lapset pärjäävät omillaan!


niin ja - 14.05.2009 - 19:48

meillä on neljä lasta eli jos jokaisen syntymän jälkeen odotettaisiin 3 vuotta ennen kuin voisi matkustaa niin aikaa olisikin mennyt 12 vuotta ilman matkoja. Ei kiitos, ollaan matkustettu lasten kanssa ilman ongelmia - päinvastoin lapsiamme on ihasteltu ja kiitelty lennoilla ja hotelleissa. Ei itkuja, huutoja eikä känkkäränkkiä. Valmistautumisesta (ja kasvatuksesta) on paljon kiinni. Matkustaminen tuntuu sitä helpommalta mitä useampia lapsia on eli omatkin taidot kehittyvät koko ajan -> lapsilla on turvallinen ja rauhallinen olo kun vanhemmat eivät hysteerisinä pelkää ja hyssytä/vatkaa lasta koko ajan hiljaiseksi.


murmeli - 14.05.2009 - 20:10

Olen matkaillut lasten kanssa paljon. Pienin mukana olija on ollut 2v. Kaikki reissut ovat sujuneet hienosti. Lentokoneessa ei mitään ongelmia, lapset ovat viihtyneet. Välillä ovat lukeneet, katsoneet piirrettyjä, leikkineet ja nukkuneet. Emme ole häirinneet muita matkustajia huuteluilla tai käytävillä juoksemisilla. Perillä lapset ovat nauttineet lämmöstä, hiekkaleikeistä, uimisesta, uusista kavereista, ruuista.
Viimeksi helmikuussa näin kyllä lennolla pikku tytön joka kiukkusi ja terrorisoi edessä istuvaa monta tuntia. Se oli kyllä kauheata katseltavaa. Ei kukaan halua matkata kuutta tuntia ja kuunnella kiljumista ja tuntea potkuja selässään. Nuori äiti komensi lastaan tuloksetta.


vibatsu - 14.05.2009 - 20:42

Niin pakko kyllä lisätä ettei aina ole kyse huonosta kasvatuksesta jos lapsi kiukuttelee! Pieni lapsi kun itkee tai uhmaikäinen kokeilee rajojaan niin ei siinä paras kasvatuskaan (joka on millainen?) auta. Lapset ovat lapsia, lapsuuteen kuuluu oman tahdon kokeilu eikä lapsi osaa vielä hillitä tunteitaan vaikka olisi kuinka hyvin kasvatettu. MUTTA se ei saa estää lapsiperheitä matkustamasta.

En usko että kukaan vanhempikaan haluaa että oma lapsi raivoaa tai itkee ja näin "häiritsee" muita. Se on vain elämää. Ymmärretään mieluummin ja vaikka tarjotaan apua.


hei - 15.05.2009 - 09:52

kyllä lapset itkee jokapäivä vaikka kotonakin oltaisiin.Luulis sun äitinä huomanneen


Sari - 15.05.2009 - 09:59

Jos sinulla ei ole kokemusta pienten lasten kanssa matkustamisesta niin vähän turha sanoa mitään

Meillä lapset oli talvella 9kk ja 3v kun oltiin reissussa ja melkein joka päivä 3-vuotias muistelee jotain reissulla nähtyä tai tehtyä.Ei oikein voi siis sanoa, ettei lapsi saisi mitään matkasta irti.

Ja ihanaa matkaa voidaankin nyt muistella lomasta tehdyn kuvakirjan kera


meillä - 15.05.2009 - 11:46

lapsi lähtee mukaan reissuun koska emme yksinkertaisesti voi kuvitella olevamme erossa pienestä kahta viikkoa. itkee se päivittäin kotonakin ja se on normaalia että pieni itkee toisinaan.


aiheen vierestä - 15.05.2009 - 14:56

ei kaikki lapset itke päivittäin. Paljon on luonteesta kiinni, meidän kolmesta yksi on ollut "itkuiita" joka itkee vaikka kerran tunnissa, toinen noin kerran päivässä ja kolmas ei oikeastaan ikinä. Ja kyllä 2-3 vuotiaan kohdalla voi jo puhua kasvatuksesta ja hyvästä käytöksestä siis onko lapsi oppinut kiljumalla saamaan kaiken haluamansa.


HALOO! - 16.05.2009 - 09:17

Aiheen vierestä, uhmakohtaus on ihan eri asia kun kilujmalla tahtonsa läpi saaminen. Huonokäytös tai normaalikasvu on aivan eri asia!!!! Jos alle 3vuotias on väsynyt niin kyllä se on normaalia että itkulla ja kiukuttelulla sen ilmaisee. Vai onko hyvä käytös ja hyvä kasvatus sitä ettei lapsi itke tai kiukuttele??
Lapsen kehitykseen kuuluu oman tahdon harjoittelu joka hyvin usein esiintyy kiukuttelulla ja vastaan hangoittelulla jota lapsi itsekään ei vielä ymmärrä. "paha" itku/raivokohtaus voi johtua myös että lapsi itse pelästyy tätä omaa tunnettaan. Nämä on ihan perusasioita lasten kehityksessä!


Heinähattu - 17.05.2009 - 13:36

Ja juuri pienten lasten psygologin luennolla olleena voin kertoa että alle 1 ja puol vuotias unohtaa äitinsä/isänsä kolmen tunnin sisällä ja siksi ei osaa ikävöidä tätä jos ei erikseen äidistä muistutella. joten tottakai kiintyy mummoon tai kenenn tahansa joka häntä hoitaa. Itse en henkilökohtaisesti jättäisi lastani viikoksi tai puhumattakaan kahdesta viikosta kenenkään muun hoidettavaksi. Meillä oli viime syksynä eka reissu pojan kanssa joka ooli silloin 2 ja puoli ja hyvin meni reissu kun lähtee matkaan lapsen ehdoilla ja tietyt rutiinit tuovat turvallisuuden tunnetta. Poika vieläkin välillä muistelee miten oli kiva uida joka päivä ja etsiä äitin ja isin kanssa aarteita merenphjasta. Mutta kuten sanottu jokainen taplatkoon tyylillään...tää oli vaan mun mielipide <3


Jaa - 17.05.2009 - 19:53

Heinähattu: kertoiko tämä psykologi että unohtaako noin pieni lapsi äitinsä/isänsä sitten ihan kokonaan? Ettei ikävä enää vaivaa tuon kolmen tunnin jälkeen? Aika hurjalta väitteeltä kuulostaa.
Ihan mielenkiinnosta kysyn, koska itse opiskelen juuri lastenpsykologiaa kolmatta vuotta ja en ole koskaan moisesta kuullut. Kukakohan tuo psykologi oli?
Itse olen asiasta hyvin erimieltä. Pienen lapsen ei ole koskaan hyvä olla erossa pitkään ensisijaisesta huoltajastaan. Kyllä pieni lapsi osaa ja ihan varmasti ikävöikin huoltajaansa.


Lippis - 20.05.2009 - 15:17

Hei,

törmäsin keskusteluun, kun etsin kommentteja lasten kanssa matkustamisesta - sellaista kun harkitsemme 1, 5 ja 3,5 vuotiaiden kanssa.

Pakko kommentoida paria kommenttia:
EEKA 78:"Miten nautinkaan kun näen lapsieni ilon ja riemun uudessa maassa ja kulttuurissa. Näin lapset oppivat jo pienenä että maailmassa on muutakin kuin pihapiiri ja kotisuomi.
Me vanhemmat haluamme antaa lapsillemme mahdollisimman paljon elämyksiä ja eväitä elämää varten."
- Entä vanhemmat, joilla ei ole varaa ja mahdollisuutta matkustaa...Kyllä eväitä elämään ja tietämystä muista maista ja kulttuureista onneksi voi antaa muutenkin. Paljon on kiinni omasta viitseliäisyydestä.

HEINÄHATTU: "Ja juuri pienten lasten psygologin luennolla olleena voin kertoa että alle 1 ja puol vuotias unohtaa äitinsä/isänsä kolmen tunnin sisällä ja siksi ei osaa ikävöidä tätä jos ei erikseen äidistä muistutella." Todellisuudessa tämä tarkoittaa sitä (tai ehkä ymmärsit tai ilmaisit väärin) että lapsi ei voi ylläpitää muistikuvaa vanhemmistaan yli kuutta tuntia ennen kolmea ikävuotta (tietysti noin aika, kun jokainen kehittyy omaa tahtia) ja siksi pienille lapsille ei suositella pitkiä hoitopäiviä. Kuitenkin yli kuuden tunnin eroja useille pienille tulee, ja silloin on tärkeää, että hänellä on turvallinen syli, vaikkapa se mummo. Jokainen ero vanhemmista on totaalinen ero - pieni lapsi ei siis ymmärrä, että häntä tullaan hakemaan, tai että ero ei ole lopullinen.

Voi, en tiedä näiden kommentien perusteella onko hyvä valinta suunnata reisuun lasten kanssa. En heitä raaskisi hoitoonkaan jättää, eikä ole oikeastaan ottajiakaan. Mutta en silti halua morkata heitä jotka niin tekevät - jokaisella kun on aivan eri tilanteet elämässä. Jos olisin kaikki päivät kotona hoitovapaalla tms. saattaisin raskia jättää lapset kotiin. Mutta isä taas ei, koska ei hän olisi silloin kotona. Nyt kun molemmat ollaan töissä ja lapset hoidossa on loma kyllä ehdottomasti perheen yhteisttä aikaa. Siitä liikenee sitten parin päivän reissu vanhemmille keskenään.

hyviä lomia kaikille.


eeka78 - 21.05.2009 - 12:56

Lippis: aloittajalle vastasin kysymykseen miksi matkustaa pienten lasten kanssa ja mitä he saavat irti lomasta. En minä niin tyhmä ole että luulen kaikilla olevan varaa matkustaa lasten kanssa tai että lapsille ei voi muuten kuin matkustamalla opettaa muista kulttuureista. Kaikki mahdollisuuksien mukaan.
Itse todellakin nautin lasteni ilosta ulkomailla, elämys on ollut suuri joka kerta. Meillä on mahdollisuus matkustaa lapsiemme kanssa ja niin myös haluamme tehdä.


iskä - 21.05.2009 - 22:02

Kummastelija voi sitten kun omia lapsia siunaantuu odotella muutaman vuoden ennen kuin lähtee matkailemaan. Ehkä olisi parempi varmuuden vuoksi viettää pari ensimmäistä vuotta kokonaan neljän seinän sisä puolella, ettei esim. kaupassa hermostuta ihania kanssa ihmiä lapsen itkulla.


Kommentti - 22.05.2009 - 09:14

"Me ollaan matkustettu miehen kanssa joka vuosi viikoksi tai jopa kahdeksi lomalle ja lapsi on jäänyt isovanhemmille hoitoon, taisi olla vuoden ikäinen ensimmäisellä kerralla."

Ja katinkontit, että 1-vuotias tai leikki-ikäinen "odottaisi" innolla hoitoon pääsyä! Taitaa olla syyllisen äidin puolustuspuhetta! Pieni lapsi ei edes ymmärrä, miten pitkä aika viikko tai kaksi viikkoa erossa vanhemmista on. Ja mistä voitte tietää, miten paljon lapsenne mummolassa Teitä ikävöivät ja itkevät? Soittavatko isovanhemmat Teille lomakohteeseen, että nyt lapsi itkee kovasti peräänne? Epäilen! Onko Teistä tervettä, että lapsi on kiintynyt enemmän mummoonsa kun äitiinsä???

Omia lapsia en missään nimessä antaisi mummolaan viikoksi-kahdeksi hoitoon. Matkakohteensa voi valita niin, että siellä voi oleilla lastenkin kanssa.


Justiina - 23.05.2009 - 11:57

Yhdyn edelliseen!

En ikimaailmassa jättäisi lastani (vaikka mummolat on ihania) 1 viikoksi hoitoon!Saatika 2:ksi!
Kyllä meille parisuhteen parantajaksi riittää yksi yö/viikonloppu.
Ollaan lähdössä Thaimaahan ja todellakin lapsen kanssa!Jos itkee koneessa, niin sitten itkee!
Ihan savu nousee korvista, kun lukee viestin aloittajan juttua...HUH HUH!


Heinähattu - 23.05.2009 - 14:28

lippis juuri tästä oli kyse mutta Anna Tuliharju puhui luennollaan pienestä 1,5 vuotiaasta joka viedään hoitoon.


no tuota - 24.05.2009 - 15:58

kaikki ei asu siella takapajulassa (suomi), mutta mummolassa joskus kaydaan ja siihen tarvii lentokonetta pientenkin lasten kanssa. Etta nain!

 

VASTAA VIESTIIN

Lähettäjän nimi:

Viesti:

  


| Etusivu | Vanhemmille | Lapsille | Koti & ruoka | E-kortit | Info | Palaute|