Antakaa apuja, vinkkejä!
Meidän vähän yli 2-vuotias tyttö huutaa, huutaa ja huutaa aina kun ei saa tahtoaan heti läpi! Kovin on temperamenttinen ollut vauvasta asti ja toki tällä hetkellä on kova rajojen etsintä ja uhma päällä. Joka päivä on enemmän tai vähemmän itkupotkuraivareita ja kiukuttelua, mutta millä ihmeellä saa tuon huutamisen vähemmäksi?
Menen yleensä kyykkyyn kasvojen eteen, otan usein käsistä kiinni (en kovasti tietenkään!) ja sanon rauhallisesti ettei huutamalla saa kuin pahan mielen, huutamalla ei saa tahtoaan läpi vaan pitää puhua ja pyytää kauniisti ja että äidin korvat menee lukkoon kun huutaa eikä äiti kuule...
En ole ikinä tykännyt huutamisesta, en sitä itsekään tee ellei ole hätä, joten vinkit ovat kullanarvoisia! Kiitos jo etukäteen!
VASTAUKSET:
tiikeripupu - 06.09.2009 - 21:01
Ei oo kokemusta, mutta jos sitä ei huomais ollenkaan vasta sitten kun sanoo rauhallisesti. Sanot muutaman kerran et ei saa huutaa ja pitää kertoa rauhallisesti ja sit jos ei lakkaa niin et huomaa ollenkaan 
Voihan sitä aina kokeilla vaikkei tepsiskään. tai sit nurkkaan arestiin hetkex 8)
äiti1981 - 06.09.2009 - 21:11
Täällä karjuntaa jatkunut jo viimisen vuoden ja poika täytti juuri heinäkuussa kaks. Kovin on temperamenttinen tämäkin tapaus. Huutoon on jo tottunut ja yleensä ei huomioida. Mutta joka tilanteessa, jos ei saa tahtoaan läpi karjuu vaikka kuinka kauan. Raivostuttavaa ja toisten lapset tuntuu niiiiiin enkeleiltä. Saa myös erittäin voimakkaita kauhukohtauksia öisin, ei liiy tähän mutta lisää äidin ja isän pinnankiristystä 
. Nyt kun on ruvennut ymmärtämään puhetta paremmin, voi sanoa että jäätkö sinä sitten yksin kotiin jos et halua kerran pukea yms. tehoaa meillä ainakin nyt Voimia! Tiedän mistä puhut...
meikkis - 07.09.2009 - 07:55
meillä on myös 2kpl näitä lujatahtoisia lapsia. kun olivat pienempiä, niin jätin huudot huomiotta. useinkin meillä esim. kerhosta lähtöä seuras kauhea huuto ja jäivät makaamaan maahan. annoin maata massa ja kävelin itse hiljakseen eteenpäin. melko pian seurasivt kiltisti perässä tosin näitä raivareita sattui n.3kpl kilometrin matkalla joten tiedän että hermot voi olla tiukilla nyt kun ovt isompi niin laitan omaan huoneeseen huutamaan ja sanon samalla että sitten tuut ulos kun oot huutos huutanu. ei ne sit kovin kaua jaksa huutaa tiedän että nää raivarit syö päätä aivan tosissaan ja varsinkin jos sattuu esim.kaupassa mutta omasta kokemuksesta voin sanoa että kyllä ne harvenee ja lopulta loppuu kokonaan kun huomaavat etteivät hyödy siittä mitään.
mä - 07.09.2009 - 12:37
lainaan miehen radiokuulosuojaimia kun keskimmäinen typy saa huutoraivarin kun ei saa jotakin tahtoansa periksi. huuto loppuu aikanaan kun tajuaa että en kuule..
samalla voin kuunnella musiikkia =)eikä huuto kuulu..
santtu - 07.09.2009 - 14:03
Meillä myös tosi kova huutamaan tämä 2v poju..
Uhmakohtaus kun tulee niin on ihan silmitöntä se huuto ja raivoaminen.. En ole huomioinut mitenkään enää sitä koska olen huomannut että siihen ei auta mikään.. Välillä tuntuu että korvat menee lukkoon äitilläkin ja pinna palaa totaalisesti.. kauan jaksaa huutaa,joskus on kestäny jopa 2 tuntia!! Kuulosuojaimet taitas olla POP... Se uhma ja huuto menee kausittain näköjään. Toukokuu oli meillä tosi paha, KAIKESTA uhmailtiin ja tapeltiin,sitten oli kesä tosi seesteistä aikaa. Poika oli kuin enkeli. Nyt taas on uhma tullut takaisin mutta se olikin ihan odotettavissa kun alkoi hoito ensimmäistä kertaa. Uhman loppumista odotellessa vaan.. 
aamu - 07.09.2009 - 14:07
Meilläkin oli noita kohtauksia kuvioissa juurikin kahden ikävuoden paikkeilla.
Minäkin annoin huutaa ja välillä kävin kysymässä tuletko jo syliin. Tiedän, että vaatii pitkää pinnaa ja itselle "periksi antamista" että ottaa sen rauhoittuneen lapsen syliin, kun se lapselle sopii.
Itse en sulkisi omaan huoneeseen vaan pitäisin näköyhteyden. Sellaisessa tunnekuohussa olevaa kaksivuotiasta ei saa mielestäni jättää yksin. Ei se lapsi tarkoituksellaaan kiusaa tee, vaan opettelee "elämää".
En sitä sano, etteikö minullakin olisi välilä hermot mennyt, mutta noin pääsääntöisesti yritin rauhallisesti vaan odottaa, että lapsi rauhoittuu.
Tsemppiä
samoja - 07.09.2009 - 14:26
ajatuksia. meillä myös vahvaluonteinen kovaääninen uhmakas 2 vuotias. en noteeraa mitenkään huutoa. sitten kun loppuu syliin ja halaukset.
ap - 07.09.2009 - 15:28
oi ihanaa kun sai oikein huokaista, ei meillä olekaan maailman ainoa kovaääninen tyttö...
iinus - 07.09.2009 - 22:50
Täälläkin yhden uhmaa potevan kohta 2v.tytön äiti. Mä annan aikansa huutaa ja lopuksi otan syliin, johon yleensä melko pian rauhottuu. Aluksi en pahemmin noteeraa.
tuttua - 08.09.2009 - 21:42
meillä kovaääninen poika 1v 3kk. On syntymästä asti ollut vaativa ja kovatahtoinen. Aina silloin tällöin myös kiljuu niin että tuntuu että korvat halkeaa. Viimeiset kuukaudet on kokeiltu omaa tahtoa oikien kunnolla ja kun poika aloittanut myös kesällä tarhan niin varmaan vielä enemmän kiukuttelee kun on väsynyt iltaisin.
Olo on monesti aika epätoivoinen. Sen nyt vielä kestää jos tietää mitä poika tahtoo, mutta kun monsti hän ei edes itse tunnu tietävän. Yleensä kyllästyn viimeistään sit kun korvat ei enään jaksa ja pitelen korviani. Jotenkin siitä on tullut sellainen merkki että "timeout", poika on oppinut että ei kannata enään kiukutella ja taitaa itsekin olla helpottunut monesti kun huomaa että ei kannata. Toisaalta saatan joskus pidellä korvia kauankin ennenkuin poika rauhoittuu.
saisse - 03.10.2009 - 22:38
hä kerro kuinka lujaa pellemakkaras vauvas huutaa mä huudan 90db,koulussa säin selville mä huuusin ***** saijn 1tunti jäkiistuntoa
VASTAA
VIESTIIN
