Miten ihmeessä te saatte vaateet päälle noille touhottajille? 
Mulla alkaa jo mielikuvitus loppua kun ei tuo Herra Elohopea malta olla sitä hetkeä paikoillaan että sais vaatteet päälle ja vielä nepparit ja vetskaritkin kiinni. Ollaan kokeiltu lauluja sun muita viihdykkeitä että poika kiinnittäis huomion niihin, annettu jotain jännää käteen tutkittavaksi, pidetty väkisin sylissä huutamassa sen aikaa että vaatteet saa päälle, mutta ei se vaan meinaa sujua... Pukemista ja vaatteita vastaan pojalla ei sinänsä ole mitään, mutta kun ei se vaan malta olla paikoillaan. Samaa ongelmaa ollu jo jonkin aikaa ilmassa, mutta paheni vaan kun poika lähti kävelemään itse.
Ja mä en todellakaan haluais lähteä sille linjalle että jahtaan poikaa pitkin taloa saadakseni vaatekappaleen vihdoin sen päälle...
Vinkkejä?
VASTAUKSET:
No - 02.09.2009 - 09:24
Meillä ei ole tuollaista ongelmaa tullut vastaan, mutta sanoisin, että älä vaan lähde lasta jahtaamaan, siitähän hän vasta innostuu ja keksii uuden kivan takaa-ajoleikin...
zarpa - 02.09.2009 - 09:54
meillä sama homma pakko pitää vaan sylissä ja pukea... huutoa on 
mut ei voi mitään. Joskus onnistuu hyvin niin että poika seisoo sohvaa vasten ja lukee samalla kirjaa. Kirja sohvan päällä.
rahikainen - 02.09.2009 - 11:52
sama vika! Pukeminen ja vaipanvaihto ovat tosi mielikuvitusta kysyvää puuhaa. Kauhulla odotan kun talvi tulee ja monta kerrosta vaatetta tarvis pukee. Me ehkä pysytellään sit vaan sisätiloissa. vitsi.
Ja vaipanvaihto on ollut iso haaste sen jälkeen kun on oppinut kääntymään ja nykyisin jo vilistää pakoon kovaa vauhtia. Housuvaipat ihan must. Ja mielellään hyödynnän kanssaihmisiä pukemisessa, toinen pitää sylissä sillävälin kuin toinen sujauttaa vaipan ja vaatteet päälle. Ja mieluummin käytetään jo paitoja kuin bodyjä.
Yleensä annan vielä tutin suuhun kun puetaan, jotta huudolta vältyttäisiin. Leluista ei kyllä meillä oo mitään apua.
ex-odottaja - 02.09.2009 - 13:05
Meillä joskus poika kans touhottaa niin ettei malttaisi olla sylissä sitä hetkeä kun puetaan, mutta oon alusta lähtien ottanu sen linjan et sillo ku puetaan niin puetaan äkkiä ja sit heti pääsee leikkimään/ulos. Jos tulee vänkyilyjä niin otan uudelleen vaan syliin ja sanon sopivan napakasti et "äiti laittaa nyt päälle, sitten pääset ulos" ja ollaan ihan hyvin selvitty noin. Poika alkaa selvästi hahmottamaan sen yhteyden et kun vaatteet on päällä pääsee ulos leikkimään ja malttaa sitte odottaa valmista 
Raakku - 02.09.2009 - 15:19
Kiva etä on edes kohtalotovereita.
Sylissä mäkin olen poikaa useimmiten pukenut mutta nyt alkaa olla pikkasen hankalaa kun on oma maha tiellä... Ulkovaatteet sentään menee nätisti, vaippakin useimmiten. Pitänee siirtyä kokonaan paitoihin, on sentäs 3 nepparia vähemmän ähellettävää.
Le - 02.09.2009 - 16:44
Täällä huono äiti tunnustaa, et olen joskus hermostunu ja lyöny touhun läskiksi. Eli ku justiin saat toisen hanskan käteen, niin ensimmäinen on jo revitty lattialle, ja ku pitäis housuja tai haalarita laittaa päälle niin ollaan sellasia lötkömakarooneja että!!! Oon huutanu; ei sitte, jää sisälle, äiti ainaki menee nyt!!! Ja olen painellu portaille ja paiskannu oven perässäni lujaa kiinni. Pihalla laskenu kymmeneen ja miettiny, et kuinkahan kypsää ja kasvattavaa esimerkkiä näytin, ja purskahtanu itkuun. Sisältä on kuulunut kokoajan itkua myös. Sitten avasin oven ja kysyin, et joko nyt voitaisiin pukea nätisti päälle ja mennä yhessä ulos leikkiin kaikkea kivaa. Suunnilleen tällä kaavalla on tapahtunu muutaman kerran... Nyt on jo helpompaa, poika on niin innokas pukemaan, ku tietää pääsevänsä ulos.
MM - 02.09.2009 - 22:48
Mä puen sylissä, rauhallisesti mutta päättäväisesti, jos meinaa pinna palaa toisen huutoon ja venkoiluun niin vedän syvään henkeä ja koitan keskittyä siihen mitä olen tekemässä. Samalla kerron että kun on puettu niin päästään ulos, lähdetään "reissun päälle", mikä onkin alkanut usein toimia rauhoittavana taikasanana kun on tarpeeksi monta kertaa samat jutut toistettu ja samat asiat tapahtuu tutussa järjestyksessä. Ainakin meillä tuo rauhallisuus ja päättäväisyys ilman mitään kommervenkkejä on alkanut pikkuhiljaa auttaa eikä pukeminen enää ihan joka kerta ole niin mahdotonta. Ja sen hyväksyminen, että pikkulapset on hankalia puettavia, auttaa omaan oloon nopeiten, ja se että keskittyy omaan hengitykseen ja niihin vetoketjuihin ja neppareihin eikä lapsen protestointiin.
Lissula - 02.09.2009 - 22:51
Meillä on satunnaisesti tätä kans. Mä alan yleensä laulamaan. Se auttaa mua pitämään omat hermot. Puen rauhallisin ottein rimpuilevan tytön sylissä ja sitten mennään, niinkuin mitään ei ois tapahtunutkaan, laulettiin vaan pikku laulu. 
meillä - 03.09.2009 - 23:23
Istun eteisen lattialle rimpuileva lapsi sylissä ja päättäväisesti puen vaatekappaleet päälle, välillä liusuu sylistä pää, välillä jalka tai käsi lattialle, välillä potkii ja aina kiemurtelee, välillä huutaa kun pidän aloillaan.. Joskus luovutan ja sitten jatkan taas, sillä toisinaan ne mitkä on saatu puettua päälle 30minuutissa, riisutaan alle 2 sekuntin, jos irti päästään.. Onneksi se on vain vaihe. menee ohi.
VASTAA
VIESTIIN
