Onnittele e-kortilla
 ETUSIVU VANHEMMILLE LAPSILLE KOTI & KEITTIÖ E-KORTIT

WWW-PALVELUHAKEMISTO 

<<  Raskaus & odotus | Vanhemmille | Etusivulle
Vanhemmille - VAUVA

Synnytyskertomukset - Vaikea ja pitkä synnytys, raskausmyrkytyksen oireet

| Nettiopas: Raskaus, odotus, synnytys |

Vaikea ja pitkä synnytys

---

Yritimme lasta vuosia ja olimme onnemme kukkuloilla, kun monen vuoden jälkeen raskaustesti näytti plussaa. Jo raskaus oli vaikea. Oksensin kolme kuukautta niin rankasti, että jouduin vähän väliä tiputukseen. Pahoinvoinnin hävittyä alkoivat  raskausmyrkytyksen oireet. Niiden vuoksi jouduin noin kolme kuukautta ennen laskettua aikaa tarkkailuun sairaalaan. Joka päivä rukoilin vauvalle lisää aikaa kasvaa.

Kun olin viikoilla 34, päättivät lääkärit käynnistää synnytyksen. Olin ollut silloin jo puolitoista kuukautta sairaalassa. Enää ei voitu odottaa, mutta haluttiin kuitenkin ettei tarvitsisi tehdä sektiota. Sain käynnistämislääkkeen sunnuntaina kymmeneltä aamulla. Puolen päivän aikoihin alkoivat supistukset.

En ollut ensisynnyttäjänä osannut varautua tuskallisiin supistuksiin. Osastolla sain vain paratabseja niihin. Korkean verenpaineen vuoksi en saanut edes kävellä. Makasin sängyssä ja toivoin pääseväni pian synnytyssaliin.

Toivettani ei kuitenkaan kuunneltu. Vuorokausi vaihtui maanantaiksi. Vihdoin ja viimein lapsivedet menivät neljän aikoihin aamulla. Vieläkään kohdunsuu ei ollut niin auki, että olisi ollut tarvetta siirtyä osastolta pois. Avautumisvaihe kesti, koska kohdunkaulakin oli vielä kokonaan jäljellä.

Mieheni kävi luonani valamassa uskoa. Lopulta pääsin maanantai-iltana kuuden aikaan synnytyssaliin. Sain epiduraali-puudutuksen ja tuntui kuin olisin päässyt taivaaseen. Kivut muuttuivat siedettäviksi.

Aika kului. Mieheni piti minua kädestä ja lohdutteli, että kohta tämä on ohi. Kohdunsuu oli neljän aikaan tiistaiaamuna auki 7 senttiä. Olin aivan lopussa. Mietin vain, että miten jaksaisin enää ponnistaa, kun sen aika tulisi. Tuskat olivat valtavat. Päätäni särki mielettömästi ja oli todella huono olo. Tuntui kuin olisin katsellut kaikkea usvan läpi.

Kun asiat alkavat mennä pieleen niin, ne menevät sitten kunnolla. Kohdunsuu jämähti seitsemään senttiin. Verenpaineeni huitelivat uskomattomissa lukemissa. Vauvan sydämen syke alkoi heitellä. Olin jo niin sekaisin etten osannut kuin rukoilla ettei mieheni jättäisi minua yksin hetkeksikään. Supistuksia tuli jatkuvasti.

Vähän ennen yhdeksää kätilö oli kutsunut lääkärin ja sen jälkeen lääkäreitä oli ollut lopulta viisi. Miehelleni oli sanottu, että nyt lähdetään leikkaussaliin ja vauhdilla. Itse en muista enää tuosta mitään. Olin maannut sängyllä kalpeana enkä ollut enää tunnistanut miestäni.

Miestäni ei päästetty leikkaussaliin. Häntä oltiin valmisteltu siihen, että jos huonosti käy niin vauva ja minä emme kumpikaan tule elossa leikkaussalista pois.

Poikamme syntyi tiistaina klo 9.11. Hänet jouduttiin elvyttämään. Minut siirrettiin teho-osastolle suoraan leikkaussalista. Synnytys oli kestänyt vähän päälle 44 tuntia. Poikamme joutui olemaan kuukauden syntymänsä jälkeen sairaalassa. Minä olin kolme viikkoa synnytyksen jälkeen sisällä. Raskausmyrkytys oli ehtinyt todella pahaksi. Onneksi kuitenkin selvisimme molemmat. Emme kuitenkaan koskaan pysty unohtamaan miten lähellä kuolemaa kävimme.

Nyt osaamme olla kiitollisia jokaisesta päivästä. Saimme vuosien odotuksen jälkeen suloisen pojan. Kaikki ei mennyt niin kuin piti, mutta tärkeintä on, että olemme elossa.

- Ensisynnyttäjä

-

LISÄÄ SYNNYTYSKERTOMUKSIA

<<  Raskaus & odotus | Vanhemmille | Etusivulle

.


 .

| Etusivu | Vanhemmille | Lapsille | Koti & keittiö | E-kortit | Keskustelut | Info | Auer Media | Palaute |