Lyhyesti ja
ytimekkäästi voin vain kertoa, että jos synnytys on
kivuliasta ja kamalaa, niin osaa olla se sektiokin.
Minulla molemmat
lapset on synnytetty suunnitellulla sektiolla. Ensimmäisen
kohdalla jouduttiin kesken kaiken nukuttamaan, kun viiltoa
oltiin vetämässä mahanseutuun ja - kappas vaan - eipäs
ollutkaan puudutus onnistunut!
Enpä nähnyt
saatikka saanut lastani seuraavaan puoleen
vuorokauteen viereeni. Arvaatte varmaan miltä tuntui.
Neljä päivää sektiosta kesti niin kova päänsärky, että
taas leikkaussalin puolelle pyörähtämään, ns.
veripaikan laittoon, jonka jälkeen nukutuspäänsäryksi
kutsuttu päänsärky katosi. Kahdeksan päivää
sairaalassa vietin.
Kahden vuoden päästä
sektiosta jouduin taas leikkaussaliin, kun sektiosta tullut
leikkaushaava alkoi oireilemaan kivulla päivittäin ja
tätä paranneltiin poistamalla kiinnikkeitä.
Seuraavan lapsen
kohdalla leikkaus onnistui (6 vuotta väliä). Tosin jouduin
jostain syystä leikkauksen jälkeen sellaiseen
"horkkaan" etten tärinältäni pysynyt sängyssä,
joten rauhoittavia kai tökkäsivät ennekuin uskalsivat
lasta vierelle antaa. Viisi päivää sairaalassa meni tämän
pojankontiaisen kanssa.
Molemmat lapset
olivat yli 4 kg ja 55 cm, joten molemmilla tyyleillä on
ollut odotusta ja tekemistä varmasti itse kullekin. Kuitenkin
ihanat lapset kaikkien vaikeuksien jälkeen on ja "aika
kultaa muistot", joten kolmatta yritetään.
- Reetu
-
LISÄÄ
KERTOMUKSIA
