Aamulla tuli
ensimmäinen tuntemus vatsaan klo 7.00. Limatulppa irtosi
saman tien. Katselin telkkaria ja ihmettelin, että mitä
nämä nipistelyt vatsassani ovat.
Yhdeksän aikaan
soitin sairaalaan (mihin on matkaa 50 km), että olisivatkohan
nämä supistuksia, ja koska pitää lähteä. Sanoivat,
että ei ole mitään kiirettä, ole kotona niin kauan kuin
olotila sallii.
No, kymmeneltä
"nipistelyt" tulivat jo niin tiuhaan, että soitin
mieheni töistä kotiin ja lähdimme ajelemaan. Koko matkan
puhuimme, että kyllä ne varmasti lähettävät meidät
takaisin kotiin, ei tämä varmaankaan ole vielä sitä.
Tuntemukset eivät olleet lainkaan kivuliaita.
Sairaalaan
päästyämme kätilö tuli ovella vastaan ja huuteli
toiselle kätilölle vähättelevään sävyyn:
"Täällä on ensisynnyttäjä, ei tarvita apua".
Ja selosti meille, että tutkitaan nyt ensin, katsotaan
sitten, lähdettekö vielä kotiin odottelemaan.
No, mies lähti
viemään autoa parkkipaikalle ja takaisin tultuaan olikin
täysi tohina päällä, olin 8 cm auki!!!
Saman tien alkoi
ponnistus, ja pitkän ponnistusvaiheen jälkeen tämä ihme
syntyi klo 13.42. Siispä kun aina sanotaan, että kyllä
ensisynnyttäjä sitten takuulla tietää, mitkä ovat
niitä supistuksia, niin minä en tiennyt! Omalla kohdallani
ne eivät olleet niin kivuliaita kuin olin kuvitellut.
- Kookoo
-
LISÄÄ
KERTOMUKSIA
