Onnittele e-kortilla
 ETUSIVU VANHEMMILLE LAPSILLE KOTI & KEITTIÖ E-KORTIT

WWW-PALVELUHAKEMISTO 

<<  Raskaus & odotus | Vanhemmille | Etusivulle
Vanhemmille - VAUVA

Synnytyskertomus -  Yllätys perätila

| Nettiopas: Raskaus, odotus, synnytys |

Synnytyskertomus:
Yllätys perätila

---

Oli maanantaiaamu. Raskausviikkoja oli 39+3.

Olin saanut nukuttua kaikki yöt mahdollisimman hyvin koska vauvani ei potkinut paljoa. Äitini soitti että hakisinko siskoni aamulla koulusta ja sehän sopi minulle hyvin koska olo oli aivan mahtava. Meni noin viisi minuuttia puhelun jälkeen kun jotain lämmintä tuli housuihini.

Olin hiukan ihmeissäni. Pikku hiljaa tiputteli jotain. Lapsivettä? Luulin että lapsivesi tulee aina kerralla, kuten elokuvissa. Sitten alkoivat selkäkivut. Kello oli jotain 9 aamulla.

Soitin veljeni vaimolle, joka sanoi että synnytys on käynnissä, lähde sairaalaan. En millään malttanut lähteä. Mieheni kävi hieman ylikierroksilla.  Sanoi että nyt lähdetään sairaalaan ja minä intin että eipäs lähdetä. Soitin synnytysosastolle, että mitä teen?? Sanoivat, että tule kahdeksi tänne.

Odottelin, että kello kävi, ja olin yllättävän rauhallinen. En koskaan ole ollut niin rauhallinen. Supistuksia tuli noin 10 minuutin välein.

NYT LÄHDETÄÄN

Kello oli noin 12, kun sanoin miehelleni: "Nyt on lähdettävä." Automatkan ajan katsoimme supistuksen välit. Ne olivat 5 min.

Sairaalaan päästessä pääsin heti valmisteluhuoneeseen. Kohdun suu oli auki 2 cm, ja pääsin vielä kanttiiniin limsalle. Olo oli tukala, sillä supistukset tulivat edelleen 5 min välein. Äitini saapui sairaalaan. Olimme sopinut että hän on synnytyksessä mukana, koska mieheni ei kestäisi sitä, ja niin mieheni lähti kotia kello oli 16.

Sitten minut otettiin jälleen valmistushuoneeseen, jossa tehtiin valmistelut ja lopulta pääsin synnytyssaliin. Minulle sattui aivan ihana kätilö. Sitten tulee mieslääkäri ensimmäiselle käynnille, sisätutkimus sattuu kovasti, joudun ottamaan ilokaasua, lapselle laitetaan anturat "päähän" (jotka ovat olleet takapuolessa). Ei tunnu kivalle. Sitten lääkäri lähtee pois ja saamme äidin kanssa olla kahden hetken, jolloin saan jugurttia.

Kätilö tulee paikalle ja tutkii. Kello on noin 6 eikä vieläkään ole tarpeeksi auennut. Sanon että tahdon epiduraalin ja anestesialääkäri tulee antamaan sen. Pitää olla liikkumatta. Miten se onnistuu, kun supistukset sattuvat?  Joudun jälleen ottamaan ilokaasua. Kun epiduraali on laitettu, olen kuin toinen ihminen. Kaikki kivut ovat poissa.

Sitten jälleen sisätutkimus kello 20. Lapsivesi on aivan ruskeaa, mutta siihen ei puututa. Lääkäri sanoo, että kohdunsuu on 10 cm auki, saat ponnistaa, ja lähtee sitten pois. Kätilö sanoo, että nyt voimme aloittaa. Ponnistan kerran ja siinä sitten kätilö kastuu ja käy hakemassa ultran, jotta nähdään, kuinka paljon rakossa on pissaa.

Oikeasti kätilö hakee ultran sen takia, jotta nähdään, onko vauva oikein päin.

YLLÄTYSNÄKYMIÄ ULTRASSA

Katsomme vauvaa ultrasta. Totean saman tien, että sehän on väärin päin!  Kätilö on samaa mieltä ja käy hakemassa muita kätilöitä avuksi. Huoneessa on yht'äkkiä kolme kätilöä. Joku kätilöistä tuumaa: "Ihan kuin täällä olisi jotain ylimääräistä." Minä en puutu asiaan, mutta mielessäni ihmettelen, onko lapsessani jotain vikaa? Tutkivat ultraa, ja jokainen tutkii minua vuoronperään.  Sitten soitetaan lääkäri takaisin.

Lääkäri tulee tekemään sisätutkimuksen, ja toteaa vihdoin että lapsi on väärinpäin. Todetaan, että leikkaukseen. Jäämme äidin kanssa huoneeseen ja olemme hyvin ihmeissäni. Miten voi tällaista tapahtua ja vielä ensisynnyttäjälle? Olen kuitenkin sekaisin kaikesta ja hiukan peloissani.  Äitinikin epäilee, onkohan vauvassa jokin vikana, kun puhuvat jostain ylimääräisestä.

Kätilö tulee huoneeseen kello on noin 21 ja tuo jotain lääkettä, mikä pitää juoda. Laitetaan katetri. Äiti on ihmeissään, mitä hänen pitää tehdä, jääkö hän nyt ulkopuoliseksi. Minä hätäilen, nukutetaanko minut. Ei kuulemma vaan  puudutetaan. Miten kestän leikkauksen? Minua ei ole koskaan leikattu.

Äiti pääsee mukaan leikkaussaliin. Leikkaussalissa on ihana henkilökunta.  Kaikki hymyilevät niin iloisesti. Kätilöltäni loppuu juuri vuoro, mutta hän haluaa  nähdä, miten minun käy. Niinpä hän jää katsomaan leikkauksen ikkunan takaa. Saan puudutuksen. On ilkeä tunne, koska en voi liikuttaa jalkoja. Yritän väkisin. Lääkäri toteaa, että nyt aloitetaan. Minä sanon, että älä kerro.  Sitten sanon äidille, että se on poika, koska kätilö sanoi, että sillä on jotakin ylimääräistä.

Leikkaus tuntuu hitaalta. Vihdoin saan nähdä poikani muutaman sekunnin ajan ja kyyneleet tulevat silmiin. Sitten hänet viedään pois, syntymäaika 21.36. Äidillenikin sanotaan, että voit tulla mukaan. Jään yksin leikkaussaliin.

Vihdoin lääkäri sanoo, että leikkaus on ohi ja että lapsen pää oli ollut jumissa kohdussa, jonne piti tehdä apuviilto.

Näin ollen kaikki lapseni leikataan.

HERÄÄMÖÖN ODOTTAMAAN

Pääsen heräämöön, ja mielessäni on vain lapseni. Onko kaikki hyvin? Missä hän on? Voi kun näkisin hänet ja äitini, mutta ei. En voi edes isälle soittaa,  kumpi tuli, koska ei ole puhelinta. Menee noin kaksi tuntia, ennen kuin saan jalat heilumaan.

Kello oli 24 kun pääsin osastolle. Kysyin lapseni pituutta ja painoa. Häntä ei tuotu luokseni. Vihdoinkin sain puhelimen noin 00.30 ja ilmoitin isälle, että meillä on pieni poika.

Aamulla saan ihanan poikani viereen, 2935 g ja 47 cm, pisteet 6/9. Olo on niin onnellinen kun saan poikani, ja kivutkin unohtuvat hetkeksi. Saan vihdoinkin nähdä millainen pikku asustaja mahassani on ollut, ja pääsen tutustumaan  tähän pieneen ihmeeseen.

- mamma84

-

LISÄÄ KERTOMUKSIA

<<  Raskaus & odotus | Vanhemmille | Etusivulle

.


 .

| Etusivu | Vanhemmille | Lapsille | Koti & ruoka | E-kortit | Info | Palaute |