Voiko olla mukavampaa kuin hyvä
kirja? (Jutun rakenteen vuoksi oikea vastaus tähän on EI.) Antakaa
äidille lahjaksi kirja ja aikaa lukea se! Tässä muutama
vinkki lahjalistalle.
Me kaikki olemme oman elämämme
prinsessoja, enemmän tai vähemmän… Mutta kuinka kävikään
norjalaiselle Mette-Marit Tjessem Hoibylle tai
espanjalaiselle Letizia Ortezille? Mokomat kohtasivat ihan
oikean prinssin ja ovat nyt kruununprinsessoja. Kummallakin oli
menneisyys, jota ei aivan puhtoiseksi voinut sanoa. Mette-Marit
oli peräti yksinhuoltajaäiti ja sellaista ei ollut saduissakaan
tapahtunut, että tämänkaltaisesta tytöstä tulisi
kuninkaallinen. Catarina Hurtigin Todelliset prinsessat
(Otava) esittelee meille Euroopan prinsessat. Teos on ajan
tasalla; Tanskan prinsessa Alexandran hääpäivä 3.3.07 Martin
Jorgensenin kanssa ilmoitetaan. Sen päivän jälkeen yksi
eronnut prinssi on vapailla markkinoilla, joten…
Oscar Wilden Onnellinen prinssi
ja muita tarinoita (Teos) on pelkkää satua, mutta kaunista
ja suorastaan taiteellista. Ensimmäistä kertaa suomennetut
tarinat ovat Jaana Kaparin hienoa työtä. Vanhanaikaisia satuja
tämä hektinen maailma tarvitsee aina.
Kunnon tarinan on sepittänyt Dan
Brownkin. Murtamaton linnake (Wsoy) ei ole saanut niin
valtavaa mediakohua kuin edeltäjänsä Da Vinci -koodi ja Enkelit
ja demonit, mutta kyllä Brown tälläkin saa muutaman killingin
tienattua. Kryptologian taitavaa naista tarvitaan kiihkeästi, kun
jenkkilässä pahat pojat aikovat laittaa murtamattoman koodin
nettiin.
Brownin vaikutus jännityskirjoihin
näkyy muitten kirjailijoitten aihevalinnoissa. Michael White
ottaa Isaac Newtonin vetojuhdakseen. Luciferin
liittolainen (Gummerus) sijoittuu Oxfordiin, jossa Mustan
Sfinksin veljeskunta on saamassa näppeihinsä viisasten kiven. Ei
voi olla virnuilematta, että siitähän lordi Voldemort ja Harry
Potter myös kisasivat…
Gotlanti, ruusujen saari, on
aiemminkin ollut Anna Janssonin dekkarin tapahtumapaikka.
Nyt Anna heittää saaren ylle verkon pahinta laatua;
lintuinfluenssan. Outoja lintuja (Gummerus) on synkkä
ennustus siitä, millaista tulevaisuus voi olla lapsillemme.
Sietääkin ravistella meitä velttoja, hyvä Anna!
Juice Leskisen viimeiseksi
teokseksi jäänyt runokokoelma Kosket (Tammi) on hieno
testamentti verbaalinerolta. Suloiset rakkaudentunnustukset,
matkakertomus ja äkäiset sairaalapotilaan puheenvuorot kulkevat
käsikkäin. Suomenkieli saa jälleen uuden ulottuvuuden Leskisen
väännellessä sanoja. Kosket koskettaa.
Erityisesti koiranystävät
liikuttuvat Raija Orasen Sulo tuli taloon ja muita kertomuksia
(Teos) -kirjasta. Oranen kertoo elämänsä vaiheista pilke
silmäkulmassa; osansa saavat mm. Kosmoksen vessajonot,
pankkisalaisuus ja värikäs ystäväpiiri. Vakavatkin kokemukset
on kirjattu; raittius ja tupakanpolton lopettaminen ovat näistä
ehkä vaikeimpia. Orasella on mielipiteitä ja huumorintajua
vaikka muille jakaa ja niinhän hän onneksi tekeekin.
Palele porvari ja muita
kirjoituksia (Otava) on Anna-Leena Härkösen uusin
kolumnikokoelma. Minulla on selkeä viha-rakkaus -suhde Härkösen
kirjoihin. Luen ne kaikki vain hakeakseni niistä vikoja. Haluan
tulla ärsytetyksi, haluan mielessäni kiistellä Härkösen
mielipiteiden kanssa ja samalla kadehdin hänen taitoaan
kirjoittaa. Nyökyttelen tekstejä lukiessani; nii-in, vanhemmuus
on vaikea nakki, kostaminen on usein hienoa ja rakastuneita pareja
on ei kestä kukaan. Maailma olisi paljon tyhjempi ilman
Härköstä!
Omista elokuvakokemuksistaan
kirjoittava Katja Kallio ei halua kertoa kenellekään
mielestään hyvistä elokuvista, koska ne ovat ikään kuin
hänen omiaan katsomisen jälkeen. No, hieman hän tinkii
periaatteestaan, sillä Elokuvamuisti (Otava) esittelee
paitsi elokuvia, myös niihin liittyneitä kokemuksia. Aukeava
katto roomalaisessa elokuvateatterissa, kovalevyn tyhjennyksen
aiheuttama trauma ja suoran lähetyksen taika ovat Kallion
tekstien aiheina. Mainiokin kirjoitus jättää silti kylmäksi,
ellei lukija ole nähnyt ko. elokuvaa. Elokuvafriikkiäidille
sopiva teos.
Lukijoiden joukossa on varmasti
äitejä, joilla on edessään ylioppilasjuhlien järjestäminen
tai muu merkittävä juhlapäivä. Voitte toivoa lahjaksi Maistuvat
voileipäkakut (Mäkelä), joka on ruotsalaisen ICA:n
kokeilukeittiön satoa. Hienoja ohjeita, kana- ja
kasvisvaihtoehtoja ja käsittämättömän upea kuvitus tuo veden
kielelle. Toinen sopiva kirja toivottavaksi on Annie Bellin
Upeat kakut (Tammi). Annie on ottanut myös huomioon
allergikot, erilaiset juhlapäivät ja lastenjuhlat. Luulenpa
lihoneeni jo pelkästä kuvien katselusta…
Ihan itse keksin vielä hienon
lahjan. Äidille risteilylahjakortti Tukholmaan ja käsilaukkuun
mukaan Heidi Liekolan Päivä Tukholmassa (Avain).
Persoonallinen matkaopas vie turistin ainakin uusiin kauppoihin ja
kahviloihin. Perinteisiä nähtävyyksiä ei ole listattu, mutta
nehän löytää muutenkin. Kirjassa saa esittää näkökulmansa
myös tavallinen Stakkabo ja itse kirjoittajan voi lukea jo samaan
kastiin; Liekola on asunut Tukholmassa jo 10 vuotta.
–
Minna Valkealahti