PERHEKERHO KESKUSTELUT - VAUVA

Vauvan suhtautuminen/sopeutuminen uusiin tilanteisiin??

äityli - 15.09.2009 - 16:33

Mua kiinnostais tietää, miten muiden vauvat suhtautuu uusiin tilanteisiin: Etenkin ihmisyhmiin ja sellasiin virikerikkaisiin tilanteisiin. Miten teillä on vauvan kanssa harrastamine sujunut, esim. vauvauinti, muskari ym. sellainen missä on ryhmä muita äitejä ja vauvoja?
Meidän noin 6kk ikäinen vauveli selvästi tarkkailee tuollaisissa tilanteissa ja tuntuu jännittävän. Ei huuda suoraa huutoa, mutta hieman kitisee ja ei ole niin rento kuin toiset vauvat. Tuntuu olevan hitaasti lämpiävää sorttia. Kiinnostais vaan tietää, onko jollain muullakin samantyyppinen vauva.
Mua kiinnostais myös tietää, miten tällä tavalla reagoivat vauvat myöhemmin suhtautuvat vastaaviin tilanteisiin. Eli jos jollain vastaajista on jo isompi lapsi, joka on vauvana ollut tarkkailija uusissa tilanteissa, kertokaa jooko, millainen lapsi on myöhemmin ollut.
Me ollaan menty tuossa asiassa vauvan ehdoilla. Tutustutaan rauhassa uusiin tilanteisiin, turvallisesti äidin sylissä. Miten muut?

VASTAUKSET:

Mettiäinen - 15.09.2009 - 16:56

Meidän poika oli ensimmäiset n. 6 kk todella arka. Aivan kuin olisi vierastanut kaikkia uusia/outoja ihmisiä. Sai myös kovia itkukohtauksia, kun yht äkkiä joku tuli lähelle. Eihän tuon ikäinen vielä vierasta (?) mutta "oireet" olivat juuri samanlaiset.

Nyt kun poika on kohta 10 kk, tilanne on alkanut hieman helpottaa. Juuri siis siinä vaiheessa, kun periaatteessa vierastaminen pitäisi alkaa. Edelleen kyllä tarkkailee ensin sylistä tilanteita ja kainostellen vie pään äitin kainaloon, jos vieras tulee esim. juttelemaan, mutta noita todella hurjia itkukohtauksia ei ole tullut enää muutamaan kuukauteen.

Ns. hitaasti tämä meidänkin poika siis edelleen lämpenee ja saattaa olla, että tietyissä tilanteissa, esim. vaikka seuriksen kerhossa, jossa käydään kerran viikossa, tuo ei päästä kuin muutaman hassun hymyn, kun kotona tutussa ympäristössä poika on yhtä hymyä koko ajan. Samoin muu käyttäytyminen on kotona ja muussa tutummassa ympäristössä paljon vapautuneempaa (suomeksi sanottuna riehakasta ) kuin taas vieraassa ympäristössä.

Neuvolan ohjeen mukaan ollaan myös menty pojan ehdoilla. Eli silloin kun pelottaa, ollaan äidin tai isin sylissä ja tarkkaillaan tilannetta. Ja sitten kun siltä tuntuu, mennään leikkiin mukaan.

Lily - 15.09.2009 - 21:30

Meidän tyttö, nyt 11 kuukautta, oli pienempänä todellinen tarkkailija aina kun oltiin uusissa tilanteissa tai paikoissa. Käytiin viikottain sellaisessa äiti-vauva-kerhossa ja joka kerta tyttö tarkkaili pitkään muita lapsia, aikuisia ja paikkoja.. Kerho kesti kaksi tuntia ja yleensä viimeisen puolen tunnin aikana tyttö jo paineli pitkin huonetta ja jokelteli mennessään. Eli lämpesi tutussakin ympäristössä hitaammin. Nyt kun käydään samassa paikassa kerhossa, niin kun istun alas haluaa tyttö samantien lattialle ja käy välillä sitten sylissä pikaisesti tai halittavana. Iso muutos tapahtunut parin kuukauden aikana.

Edelleen tyttö tarkkailee uusissa paikoissa, mutta "lämpiäminen" ei kestä enää yhtä pitkään kuin aiemmin. Kotona ja tutussa ympäristössä tyttö on kova pälpättämään, touhuamaan ja menemään. Missään kohtaa tyttö ei kuitenkaan uusissa paikoissa ole itkeskellyt tai vaikuttanut pelokkaalta. Itsestäni tuntuukin, että tyttö on luonteeltansakin sellainen tarkkailija-tyyppi.

VASTAA VIESTIIN

Lähettäjän nimi:

Viesti: