Oletteko ihan oikeasti aina iloisia ja valoisia vaikka vauva itkee monta tuntia putkeen? jaksatte kantaa sen 9 tuntia ja laulaa ja nauraa. Eikö koskaan tule epätoivon hetkiä. Kaikki äidit joiden kanssa olen asiasta yrittänyt puhua antavat ymmärtää kuinka "unelma äitejä" ovat, jaksavat hyssytellä ja pusutella sen 9 itku tuntia ja laulaa ja hups vain, vauva on iloinen....on niin epäonnistunut olo jos näin on, itse kun olen aivan puhki 5 itkuviikon jälkeen....iloinen olen kyllä, mutta niin väsynyt ja turta jo itkuun...huoh, onneksi mies on apuna.
VASTAUKSET:
Maya-82 - 10.09.2009 - 18:02
En todellakaan ollut iloinen ja valoisa kun meillä vauva huusi yötä päivää. Muutaman kerran jopa hermostuin niin että huusin ja laskin vauvan sängylle ja lähdin toiseen huoneeseen. Mulla ainakin tuli noita epätoivon hetkiä usein ja mietin mitä pahaa olen tehnyt että sain koliikkivauvan. Myös tunsin epäonnistumista siitä kun kaikkeni tein vauvan hyvinvoinnin eteen mutta vauva vain itki ja tunsi kipua. Myönnän että olin myös kateellinen muille äideille jotka saivat terveitä, iloisia vauvoja ja varsinkin niille äideille jotka tupakoivat, joivat, käyttivät aineita raskaana ollessaan ja silti saivat terveitä lapsia. Itse en edes syönyt fetajuustoa listerin vuoksi.. En voi muutakuin toivotella jaksamisia ja todella muista että kyllä se jossain vaiheessa helpottaa vaikka nyt ei siltä tuntuiskaan. Ja jos ei itkut meinaa loppua niin haluan myös muistuttaa että huomioitte mahdolliset allrgiat. Meillä kun oli taustalla myös maitoallergia minkä vuoksi vauva itki mahaansa ja kun neuvolassa ei mun juttuja otettu todesta ja väitettiin vauvalla olevan vaan herkkä masu vaikka ikää oli jo 4kk pitkittyi meidän itkut ja kivut ihan turhaan.
Tämä - 10.09.2009 - 18:50
lienee niitä samoja juttuja kuin kukaan ei liho raskausaikana kuin pari kiloa ja suurin osa laihtuu, seksi toimii täydellisesti ja sitä on joka päivä jne.
Voimahalaus ja uskoa siihen, että koliikki helpottaa vielä joku päivä vaikka matka siihen päivään tuntuukin iäisyydeltä. 
sini - 10.09.2009 - 18:56
no olin niin väsynyt eten muista niistä kuukausista jälkeenpäin lähes muuta kuin että vauva huusi ja mulla oli paha olo kun 1,5v ei saanut tarpeeksi huomiota.. myöhemmin olen katsonut valokuvista että kyllä se 1,5v tuli myös hoidettua ja on iloisia valokuvia..
niin, enpä muista muuta kuin vauvan itkun ja oman väsymyksen, siis en varmaankaan ollut iloinen..
tsemppiä sulle, ainut lohtu että se loppuu joskus.
minttu - 10.09.2009 - 19:46
en tosiaankaan ollut iloinen..itkin melkein koko ajan itsekin
tyttö tuli 3kk niin tuntui niinku mulla olis vauva vaihtunut..kaikki loppui kuin seinään.
nyt mullakin on vihdoin iloinen vauva
yritä jaksaa..vaikka nyt tuntuisikin ettei se lopu ikinä.VOIMIA!
Moiks - 10.09.2009 - 22:22
ota ap yhteyttä vauvojen hermoratahierojaan! eiole kallis,ja tulevat halutessa kotikäynnille, suosittelen!!!!!!!!!!
Nynny - 10.09.2009 - 23:52
Kyllä se sen verran rankkaa oli, että itku tuli monta kertaa. Jatkuva huuto ja unenpuute vei voimat. Nukuttiin pari kuukautta keskimäärin 5-6 tuntia / vuorokausi ja sekin lyhyissä pätkissä. Nyt nautin lapsesta ja arvosta yhdessä olon helppoutta.
Itse en väsymystäni vauvaan mitenkään purkanut, vaan yritin jaksaa kunnes mies löysi minut jostain nurkasta itkemästä vauva sylissä. Välillä olisi vain pitänyt antaa jonkun auttaa...
... - 11.09.2009 - 08:41
itkin varmaan yhtä paljon kuin vauva, välillä tuntui etten rakasta sitä vaan vihaan koko vauvaa. halusin entisen elämäni takaisin. en tuntenut olevani enää mikään muu kuin kone joka hoitaa vauvaa siksi, että on pakko. en liikkunut ulkona, en halunnut lopulta tavata ketään kun ei ollut mitään muuta puhuttavaa kuin valittamista. mietin että miksi juuri meidän vauva. olin niin katkera väsynyt ja kyllästynyt että teki mieli hypätä parvekkeelta. pari kertaa huusin vauvalle että vittu hiljaa ja ryntäsin viereiseen huoneeseen itkemään.
viisi kuukautta kesti meidän koliikki ja ihme että selvisin sairastumasta masennukseen. aamusta iltaan huusi meidän vaavi. ainoa ajatus mikä toi mulle lohtua, oli se että koliikki on kuitenkin vaaraton, ja kauheampaa on sellaisten vauvojen vanhemmilla, joiden lapsi on vakavasti sairas. että ehkä kuitenkin olen "onnekas".
nyt vasta olen oppinut tulkitsemaan lapseni itkua ja luonnetta. aiemmin kaikki peittyi jatkuvaan huutoon. viimeinkin saan nauttia normaalista vauva-arjesta. nyt kun meillä tehdään hampaita ja huudellaan jonkun verran niin ei kyllä tunnu missään. 
kielteisetkin tunteet ovat sallittuja, eikä niistä pidä ottaa syyllisyyttä. ihminen minäkin olen, vaikka olenkin jonkun äiti. äitikin saa väsyä ja turhautua. ja kielteiset ajatukset kannattaa puhua jollekkin. vaikka omalle äidille tai miehelle.
kukaan ei uskalla vaan suoraa enää tunnustaa, että vauvan rääkyminen rasittaa, kun pelkää tulevansa leimatuksi huonoksi äidiksi. ja äidithän ovat mestareita syyllistämään ja syyllistymään...
voimia!
Cindy T - 12.09.2009 - 01:21
Siellä olen ollut minäkin...Oli kyllä rankkaa, kun ensimmäiseksi vauvaksi sai koliikkia itkevän vauvan. Itkut on itsekin itketty ja aikalisää olen ottanut minäkin toisessa huoneessa, että jaksan taas mennä vauvaa hyssyttelemään... Mies monesti otti vauvan, kun huomasi että nyt alkaa äidin voimat olla lopussa. Monesti mietin, että kyllä se nyt saa jotain traumoja kun äiti itkee ja hermoilee vieressä... Aika parantaa, nyt meidän koliikki-vauva on mitä ihanin hymypoika 3,5kk. Koliikki huudot loppu 2kk vanhana. Sen jälkeen on kyllä vauva itkenyt, mutta ihan eri tavalla... Niistä itkuista saa jotain tolkkuakin. Eikä se vauva mitenkään ole siitä koliikista vahingoittunut, on tosiaan kun vauva olis toiseen vaihdettu. Ja kuten edellinen kirjoitti, nyt mitkään huudot ei kyllä tunnu enää missään.
Joten kuten minulle tällä palstalla sanottiin, sanon saman sinulle: kyllä se ohi menee!!! Voimia vaan!!! Ja ajattele sitä päivää, kun koliikki itkut loppuu, se on tulossa.
susanna - 17.09.2009 - 12:34
Meilläkin pienellä koliikkia, tyttö nyt 5 viikkoinen. Huudot alkaa aina syötön jälkeen, onko kellään sama? Turhauttavinta on kun mihinkään ei uskalla lähteä... Muilla tuntuu olevan niin kilttejä hymyileviä vauvoja ja meillä ollaan hiljaa vain nukkuessa...
VASTAA
VIESTIIN
