Lähetä
e-kortti
ETUSIVU VANHEMMILLE LAPSILLE KOTI & KEITTIÖ E-KORTIT

PERHEKERHO KESKUSTELUT - PARISUHDE


| Vastaa viestiin | PARISUHDE |

Onko teidän mielestä normaalia?

sinna - 08.08.2009 - 14:55

mies on vielä kolmekymppisenä lapsuuden kodissaan/perheessään niin kiinni, että hänen pitää päästä sinne joka päivä?
Jäin taaskin yksin 2vkoa vanhan vauvan kanssa, kun ukko lähti "kotonaan" käymään. Yli kaiken rasittaa sekin, että jos mies ei muuten ole lähdössä mihinkään niin silloin soittaa joko hänen veljensä, äitinsä tai isänsä, että "Jos oot tulossa tänne, niin tuotko sitä..."
"Ootko tulossa tänne tänään?" Kuuluu ukko aina sit vastaavan siihen "Joo katotaan täs myöhemmin...". Menee tunti niin se alkaa puhumaan "Mä lähen käymään kohta kotona, ku isännällä on rizlat loppu", "Mä lähen käymään kaupassa" tuo kaupassa käynti oikeastikkin tarkoittaa sitä, että miehen pitää päästä tulo ja meno matkalla kotonaan pyörähtää.
Musta tuntuu, että mieheni isällä on hirveä tarve hallita poikiensa elämää. Se ei itse ole ikinä uskaltanut edes kauppaan lähteä, eikä ole kylässäkään yksin suoriutunut käymään. Joten poikienhan sinne kotiin pitää rynnätä, kun tuo nahjus ei ite osaa käydä kylässä tai mitään muutakaan saa aikaiseksi.
Tuo kotona käynti on oikea pakko mielle, mies viihtyi yhden päivän kotona kun tultiin tytön kanssa synnäriltä. Seuraavana päivänä piti jo päästä "kotiin"... Mä en edes muista milloin olisin käynyt lapsuuden kotonani, vaikka sinne on vain 10km ja välit on isääni todella hyvät.
Kertokaa mikä mun ukossa on vikana? Miksi tuo asia on sille niin kauhea pakkomielle?

Mulla on vaan niin kauhean paha mieli, kun tuntuu että mun pitää käydä kauhea valtataistelu mun miehestä sen vanhempien kanssa! Aina niiden tarpeet voittaa...


VASTAUKSET:


vinkki - 08.08.2009 - 15:54

oli nyt normaalia tai ei, parempi käydä kotona kuin kaljoilla!
Mutta se vinkki, ei mikään pikaratkaisu. Opeta miehesi pitämään sinua ja vauvaa ja kotianne uutena kotinaan.
Jos kerran muuten ukkosi on sulle rakas ja haluat hänet pitää, luoo teille koti, jonka miehesikin ajan myötä huomaa parhaaksi paikaksi!


Taina - 08.08.2009 - 16:10

Olen samaa mieltä.Ei tämä elämä olev aina niin yksinkertaista,mutta pitää oppia vähän "siilamaan" asioita.Käsitin,että miehesi on muuten hyvä mies,niin suo hänelle tämä juttu,jos hän kuitenkin viihtyy suurimman osan ajasta kotonakin.Ei kannata riitaa rakentaa moisesta ja ethän olisi vaan hieman itsekäs vaatimuksissasi.


Tiedän - 08.08.2009 - 16:46

miltä sinusta tuntuu!
Mieheni on 25-vuotias ja käy päivittäin kotonaan noin viidenkymmenen kilometrin päässä olllen siellä usein myös öitä. Tekstisi oli kuin minun kynästäni.. Tuntuu, että tämä on jatkuvaa taistelua minun ja hänen äidin välillä..

Ainoa ero on siis vain se, että hänen ÄITINSÄ tarvitsee poikaansa niin paljon asioiden hoitamiseen, laskujen maksamiseen yms. Varmaan tarvitseekin, mutta silti asenne tällä äidillä on kuitenkin mielestäni hieman väärä, kun hän ei edes yritä itse oppia mitään ja aina kun pieninkin risahdus nurkasta kuuluu niin hän soittaa pojalleen.. "Tuli yllätysvieraita, tuletko tänne heti ja tuot kaupasta mukanasi jotain...?"

Todella ärsyttävää. En enää mielellään mene käymäänkään hänen perheellään kun miehen äiti ärsyttää niin paljon. Hän on niin vanhanaikainen, että hyväksyy minut kunnolla vasta sitten kun olemme naimisissa ja vielä emme siis ole. Yhdessä olemme olleet viisi vuotta.

Meillä ei ole lapsia, vielä, tosin olen miettinyt että saisi ukko ruveta vähän enemmän viihtymään kotona (siis minun ja hänen kodissa) ennen kuin perheenlisäystä tulee.

Tänään sain hermoromahduksen ja heitin yhden lasikannun lattialle riitamme yhteydessä. Tiedän, kuulostan hullulta ämmältä mutta rakastan miestäni kuitenkin niin paljon etten anopin takia erota halua.. Sitä iloa en hänelle suo

Koita jotenkin saada miehellesi sellainen tunne, että tuo sinun ja hänen koti tuntuisi vielä enemmän hänen kodiltaan. Ja jos onnistuu niin koita kertoa hienovaraisesti tunteistasi hänelle.. TSEMPPIÄ!! Et ole yksin


äksy - 08.08.2009 - 17:09

Jos ihan raamatun sanaa noudatetaan, niin siel sanotaan, että kun poika ottaa vaimon, niin sen on erottava äidistä ja isästä ja liityttävä siihen vaimoonsa, joten väärin on, että ovat kiinni vanhemmissaan.
Meilläkin oli alussa tuollaista, mutta sitten muutettin sen verran kauas, että siitäkin pahasta loppu tuli.


sinna - 08.08.2009 - 19:22

Minullekin on nuo raamatun sanat tulleet mieleen ja on neuvolan tätikin minulle sanonut, että miehen pitäisi oppia että minun ja vauvan koti on nyt hänen koti.
Anoppikin haluaa talloa minua jalkoihinsa, kyselee aina että ollaanko me syöty koko päivänä ja teenkö minä tänään ruokaa. Ihan kuin oltaisiin pikku kersoja! Ihme ettei vielä syöttämään ala kädestä pitäen.
Ja hän hyvin tietää, että olen ihan omatoimisesti tehnyt ruokaa joka päivä ja ollut äidin korvike jo 13vuotiaasta asti ja ammattikin on kaiken kukkuraksi kotitalousneuvoja.
Mä en kodissamme pysty tarjoamaan miehelle sitä mitä hän haluaisi kaikista eniten, nimittäin autotallin ja sinne kaikki vehkeet.
Pitäisiköhän sitä vain alkaa etsimään ok-taloa jostain kauempaa?
Mä tekisin kyllä kaikkeni, että mies viihtyisi kotona eikä kaipaisi sinne lapsuudenkotiinsa...
Aika paljon syytän asiasta itseänikin, kun olen todella turhautunut täällä neljän seinän sisällä ja vauvakin on todella vaativa. Olisin varmasti paremmalla tuulellakin, jos pääsisin välillä ihan yksin jonnekin edes tunniksi... Katkeroitunut olo, kun ukko voi vaan joka päivä lähteä milloin huvittaa ja minä en...


emo - 08.08.2009 - 19:46

Oletteko puhuneet miehen kanssa asiasta, miten "puolustautuu"?

Muakin ärsyttäisi sun tilanteessasi.


marlibii - 09.08.2009 - 02:19

meilläki oli vähä tollasta tai miehellä ennen ku muutettiin yhteen,miehen vanhemmat onneks asuu sen verran kaukana että käyvät harvemmin mutta aina kun tulevat (ovat sitte tietty muutamanki päivän,kun tuota välimatkaa on) hänen äitinsä teki "kaiken" miehen kämpässä,siivos ja päivän ruoat teki jne jne...ja ihan sama se mulle oli niin kauan ku ei ollu mun kodista kyse.

Sitte kun tulin raskaaksi ja alettiin miettiä yhteen muuttoa,minä sanoin heti ensimmäisenä että en muuta jos sellainen jatkuu että kun he tulevat niin hänen äitinsä häärää niin kuin kotonaan tai niin ku se olisi "vain" poikansa koti,että se olisi nyt meidän koti ja meidän vastuulla ja meidän kunnia tehdä sapuskat VIERAILLE. Siitähän tuli niin kauhee riita ku mies käänsi sen asian niin että minä vihaan hänen perhettään..? hä miten sen asian niin voi tulkita,
no ku 28 vuotias mies oli tottunu että aina ku äiti oli lähettyvillä niin tottakai hän huolehtii ja passaa yms.

Asia kuitenki sovittiin silloin ja muutin. Nyt mulla on menny välit hänen äitiinsä kun ei he ymmärrä,yritin joka kerta ensin sanoa kiltisti miehelleni mutta eihän hän uskaltanu sanoa äidillensä ja lopuks ittellä meni hermo ja sanoin suoraan ja eihän tämä kestäny(olis kyl menny helpommin jos poika olis itte osannu sanoa),muutaman kerran on koitettu mut ei näytä tajuavan.

Hän ei sitte tuu enää ollenkaan,en mä sitäkään haluaisi mutta mun mielestä pitäis erottaa missä sitä ollaan omas koton ja missä kylässä. Ja joka kerta kun hän siivos yms. ihmetteli "mistäs tämmönen tavara sulle on tullu" piti muistuttaa että se on munki koti nyt,siitä huomasin ettei oikeesti välillä hoksannu et se ei enää ole vain pokansa kämppä.

Voin vaan kuvitella millasta olis jos asuttais samalla paikkakunnalla,TIEDÄN kokemuksesta että mieheni kävisi vähintään joka päivä ruoka tunnilla kotonansa (asui jonku aikaa koti paikkakunnallaan)

Mut toisaalta parempihan se on et se käy yksin siellä,ovathan he kuitenki miehellesi tärkeitä, kunhan sun ei tartte käydä ja he ei ramppaa teillä jos kerran sinä et tuu toimeen/et tykkää tai jotain. mut ymmärrän mitä tarkotat.


äksy - 09.08.2009 - 08:45

Mä en varmaan olisi edes yhdessä tämän mieheni kanssa, jos olisimme jääneet anopin kanssa samalle seudulle asumaan.
Vieläkin, vaikka olen omat lapset jo maailmalle saattanut, niin anoppi puhelimessa kyselee :-oletteko syöneet mitään??-(idiootti)
Sitten, kun käydään siellä, niin se tyrkyttää kaikkea hirveetä makeaa, kun tietää, että yritämme itse syödä terveellisesti, ja on sitten marttyyri, kun ei oteta 10 sorttia kermavaahtohörsellyksiä.
Minä kiusaan hänen poikaansa(kun yritän pitää sitä hengissä)
Tee äkkiä stoppi tai muuttakaa muualle.


sinna - 09.08.2009 - 13:57

äksy, heh, alkoi huvittamaan tuo sinun teksti. MinullA on ihan samanlainen tuo anoppi! Käyttää voita ja suolaa ihan törkeästi, käryyttää kastikkeetkin ihan mustaksi.. Ja kun meille ei osteta voita ollenkaan, niin se on hänelle oikea shokki! Nämä kevyet paistorasvat alkaa kuulemma närästämään (ja paskat!). Voihan se närästää jos mikä.
Kerran kun paistoin lettuja ja ensimmäinen lettuhan on aina semmoinen valkoinen, niin tämä alkoi väittämään että sen takia se lettu ei ruskistunut kun en käytä paistamisessa voita. "Minä käytän voita niin saa ruskeita lettuja", anteeksi vaan vanha mummu mutta jonkun leivoksen ruskistuminen on kyllä aika paljon kiinni siitä että onko siinä sokeria.
Eli suoraan sanottuna minä en tee mitään oikein. Itsekin yritän ylipainoista miestäni pitää paremmalla ruokavaliolla... Ja mua ärsyttää, kun anoppi väittää että mausteista tulee kaikkia sappisairauksia, eikä ne sovi suomalaisille. Samanlaisia ihmisiähän siellä ulkomailla on ja suomalaisten suurin kuolinsyy on sydän- ja verisuonitaudit, ja mikäköhän sen aiheuttaa?! Olisikohan voin, läskin ja suolan syöminen. Hän kun ei söisi kuin sianlihaa ja naudanliha muka haisee ja maistuu verelle...
Oon kyllä täysi vastakohta anopille, onkohan mun miehellä valinnan vaikeus, tykätä ja uskoako äitiään vai minua...


sinna - 09.08.2009 - 14:05

marlibii, sama täällä. Anoppi alkaa heti siivoamaan (miehen "jälkiä") kun pääsee meille! Ihmettelee kaikkia tavaroita ja huoneen järjestystä. Nykii verhoja ja puistelee sohvan istuinta.. Kaikki pitäisi järjestellä/sisustaa sen mielen mukaan ja sen ehdottama nimikin pitäisi vauvalle antaa! Se pelkää nyt kauheasti sitä, että jos annankin semmosen nimen meidän tytölle ettei se itse osaa lausua sitä. Ehdotti nimeksi helenaa, ihme ettei heluna... Että aika hallitseva persoona tuo mummo! Aaarggh...


äksy - 09.08.2009 - 21:29

Sinna hei, onkohan mun miehellä salainen veli, kun tuo sun anoppisi on kuin mun anoppini.
Mulla alkaa ihan vanhoilla päivillä netin takia anoppiahdistus helpottamaan, kun huomaan, että muilla omn yhtä vittumaisia anoppeja ,kuin mullakin.
Koska perustetaan vittumaisten anoppien miniöiden kerho ja tavataan jossain ja haukutaan niin, että heltta heiluu.


no huh - 12.08.2009 - 09:19

mitä anoppeja, tosi huonoa käytöstä huomautella kodista ja sen siisteydestä ym.... -kysykääpä ensi kerralla että kommentoiko anoppi kaikkien koteja noin kylässä käydessään?
Vois sanoa hänelle että pyydän kyllä apua jos tarvitaan, eli ei tarvitse alkaa siivoamaan!
Toki anopilla voi joskus olla aihettakin neuvoa jossain, mutta jos haluaa pitää välit pojan perheeseen, niin vois vähän ajatella!


Koyote - 23.08.2009 - 23:30

Mun mies on 27 ja käy kans joka päivä kotonaan kääntymässä. Kerran jos toisenkin. Tosin matkaa ei ole kuin 5km ja kyseessä ovat mieheni iäkkäät isovanhemmat jotka ovat hänet kasvattaneet "omana" poikanaan pienestä saakka kun oikeista vanhemmista ei siihen ollut. Tuo seikka muuttaa asiaa huomattavasti. Mieheni käy päivittäin vanhuksia katsomassa, käyttää kaupassa, lääkärissä, apteekissa, tekee taloon liittyviä töitä yms. mutta ei se koskaan mua ole häirinnyt. Ikinä ei ole tuntunut että meidän oma perhe olisi jäänyt jotenkin kakkoseksi. Välillä saatan itsekkin soiton tullessa lähteä heitä auttamaan tai käyttämään asioilla. Mutta kuten jo sanoin niin tilanne ei tietenkään ole sama koska kyseessä ovat vanhat ihmiset, ja koen että meillä on velvollisuus auttaa heitä koska hekin ovat useasti auttaneet meitä esim. rahallisesti tai asuntoasioissa. Eipä sillä, mielellämme sen teemme


raivoaivo - 01.09.2009 - 17:10

Minuakin ottaa tosissaan päästä anoppi ja appi ! Ärsyttää ku todellakin ajattavat meitä monen kymmenen km päästä jonku pikku asian takia.
Sit ei todellakaan pyydä mieheni velipoikaa vaik tällä ei ole edes lapsia ja lyhyempi matka. Sit ku hänen kaa puhuu puhelimes niin anoppi päpätttää vaan omia ja sukúlaisten asioita niin et itellä ei todellakaan tuu suun vuoroa. Ihme ja kumma nyt ei ole pariin päivään rämpyttänyt ollenkaan . Kyllä se tulee ensimmäisenä mieleen muuttaakko täs pitää ku ei rauhaa saa. Sit meidän kersoja ei millään voida hoitaa vaik meillä kaikist raskainta onkin. Het piilo vt.llaan jos lapset o muutaman päivän hoidos. Mut muiden lapsista puhutaan vaan hyvää ja naurussa suin . Ottaisivat avun niiltä vastaan kenen tenavia eniten hoitavat .

 

VASTAA VIESTIIN

Lähettäjän nimi:

Viesti:

  


| Etusivu | Vanhemmille | Lapsille | Koti & ruoka | E-kortit | Info | Palaute|