Lähetä
e-kortti
ETUSIVU VANHEMMILLE LAPSILLE KOTI & KEITTIÖ E-KORTIT

PERHEKERHO KESKUSTELUT - PARISUHDE


| Vastaa viestiin | PARISUHDE |

Kuinka uskaltaisin irtautua?

Jähmettynyt - 03.07.2009 - 00:00

Oon jo nelisen vuotta harkinnu eroa ja se tuntuu koko ajan todennäköisemmältä. Mies on Isä isolla iillä, aina on lapsen tarpeet otettu huomioon kyllä. Mutta yhdessä ei sit ollakaan tehty yhtään mitään suunnilleen koskaan. Seksi ei lapsen saannin jälkeen kiinnostanu puolisoa moneen vuoteen. Nykyään mua ei vois vähemmän kiinnostaa (hänen kanssaan siis, muuten haluja olisi mut en tietty tee mitään.) Ikäeroa on kohtuullisen paljon. Suhteemme aikana hän on muuttunut dominoivasta paskiaisesta paljon mukavammaksi mut en voi unohtaa menneitä. Loukattu on puolin ja toisin henkisesti. Oon katsellut asuntoja jo pari vuotta. Pelkään henkistä kiristämistä ja pahaa oloa, se on viivyttänyt tähän asti lähtemistäni. Pelkään myös taloudellista epätasapainoa, elätusmaksuja kun en tule saamaan koska jakaisimme huoltajuuden puoliksi. Miten uskaltaisin lähteä? En halua tukeutua keneenkään ystävääni, koska selvästi kukaan ei halua ottaa juuri kantaa ja kaiken joudun kantamaan itse. Alan olla aika väsynyt tähän kaikkeen. Olen jaksanut tähän saakka hyvin olla äiti ja käydä töissä, harrastaa. Nyt tuntuu että tarvisin jo jotain takaisin. Puoliso vaihtaa heti puheenaihetta kun alan keskustella oman asunnon ostamisesta. Hän haluaisi jatkaa. Minusta se ei olisi järkevää koska en tunne kertakaikkiaan pienintäkään halua kääntyä hänen luokseen kaiken menneen jälkeen. Silti kaipaan läheisyyttä. Onko kenelläkään kokemuksia vastaavasta? Miten olette selvinneet eteenpäin?


VASTAUKSET:


ex - 03.07.2009 - 08:12

Kyllähän oma henkisen hyvinvointisi pitää olla tärkeämpi asia kuin taloudellinen tilanne, joten rohkeutta vaan heittäytyä parempaan elämään. Suurin osa eroavista joutuu aluksi tyytymään vuokra-asuntoon, ja vasta myöhemmin hankkiin oman, joten turhaan sinäkään oman asunnon ostosta neuvottelet tulevan ex-miehes kanssa. Saattaahan olla, että erottuasi löydän uuden rakkauden, joka tarjoaa sinulle uuden kodin.


Elämä - 03.07.2009 - 09:39

on liian lyhyt jahkaamiseen. Jos nyt lähdet ja löydät uuden onnen, et voi antaa anteeksi itsellesi sitä että jahkasit monta vuotta, jotka nekin olisit voinut olla onnellinen... Minusta koti on siellä, missä ne rakkaimat (eli lapset) ovat kanssani, oli sitten vaikka nuhjuinen kaupungin vuokrakämppä...


mitäs - 03.07.2009 - 11:14

jos mies uhkaa viedä lapset ja tehdä kaikkkien elämästä helvettiä erossa.eläisitkö mieluummin onnettomana liitossa, kunnes lapset muuttavat pois vai lähtisitkö heti?olettaen, että elämä kuitenkin olisi siedettävää ,vain vanhempien välinen rakkaus puuttuisi.


Uhkailla - 03.07.2009 - 19:13

voi, mutta mies ei voi "viedä" lapsia ja käytännön asioita voi sopia viranomaisten välityksellä ja läsnäollessa, jos toinen yrittää alkaa hankalaksi.


Jähmettynyt - 04.07.2009 - 19:26

Juuri tuon uhkailun takia onkin niin vaikea tietää mitä tuleman pitäisi jos lähtisin. Saattaisi todella olla, että lapsen huoltajuudesta tulisi kiistaa mitä en todellakaan halua... Nyt tilanne on seesteinen, lapseni isä on kuin mitään ei olisi vialla vaikka parisuhdetta ei todella ole ollut vuosikausiin. Hänelle tämä tilanne käy ihan hyvin varmaan. Olen katkera hänelle, koska en voi uskoa miten hän on vaan muka tyytyväinen tilanteeseen eikä näe kuinka paha minun on olla tässä. Hän on luonteeltaan sellainen, että vaikeuksia voisi tulla eron jälkeen. Silti tämä ei ole yhtään oikein! Tiedän, että monet varmaan jatkavat vuosia tällaisessa tilanteessa, mutta kuinka he kestävät itse?

 

VASTAA VIESTIIN

Lähettäjän nimi:

Viesti:

  


| Etusivu | Vanhemmille | Lapsille | Koti & ruoka | E-kortit | Info | Palaute|