Tai, en oikeastaan osaa nimetä mitään varsinaista ongelmaa. Miehen kanssa meillä menee oikeastaan ihan hyvin, ei ole mitään varsinaista ongelmaa. Hän viettää pojan kanssa aikaa, teemme paljon yhdessä asoita perheenä ym. Mutta joku vaan on. Liian usein mietin mielessäni minkälaista mun elämäni olisi jos me erottaisiin. Tuntuu kyllä että nää mun tunteeni alahtelee aina sen mukaan missä vaiheessa kuukautiskiertoa menen. (?)
Pari viikkoa saatan suunnitella meidän häitä, miten me mennään naimisiin, ja sitten saatan viikon sen jälkeen miettiä että rakastanko mä oikeesti tuota miestä. Mä en oikeesti enää tiedä. Välillä olen satavarma että tottakai mä rakastan, mutta välillä epäilen. Mitä ihmettä tää oikeen on?Kuitenkin erokin tuntuu sellaselta ajatukselta etten koskaan vois sitä tehdä, en osaa kuvitella itseäni missään ilman miestä. Myöskään pojan takia en voisi erota. Itse olen avioerolapsi, ja kärsin siitä aivan hirvästi vaikka olin isäni kanssa tekemisissä ihan säännöllisesti. Mä en kestäisi jos oma lapseni joutuisi kokemaan saman kuin minä lapsena.
Jotenkin vaan tuntuu että jotain puuttuu. Me ollaan miehen kanssa ihan erilaisia. Intohimokin puuttuu. Pitää oikein valmistautua seksiinkin ja etukäteen koittaa itseään saada jonkinlaisiin fiiliksiin, puoliväkisin.
Mä en vaan tiedä mitä tekisin. Viikon päästä tästä saatan miettiä että miten ihmeessä mä olen tällasta voinut miettiä. Olen jonkinlaisessa umpikujassa, en saa ajatuksiani järjestykseen ollenkaan.
Miehelleni en ole puhunut. Koska tunnen hänet. Jos hänelle puhuisin hän olisi heti eroamassa, hän ei ymmärrä että parisuhteessa voi mennä joskus huonostikkin ilman että pitää erota.
Mä en vaan tiedä mitä tehd...
VASTAUKSET:
... - 18.06.2008 - 14:09
hakeudu hoitoon ja mielentilatutkimuksiin..
Moi! - 18.06.2008 - 14:16
Aika lailla ku mun tekstiä.Oon tosiaan huomannu et mun mielenvaihtelut riippuu kierrosta ja nykyään tiiän jo suht tarkkaan millanen mikäkin viikko on.
Oon oppinu et ei kannata välittää,miehelle sanonu sitä samaa,et ailahtelen ja into kaikesta vaihtuu välillä alakuloon ja alakulosta normaalin tasaseks.On tää tämmöstä.Oon yrittäny et en jää miettii ja takertuu liikaa huonoina päivinä synkkiin ajatuksiin koska ne menee kohta ohi.Saattaa kuulostaa hullulta.
jelena - 18.06.2008 - 14:33
Kuukautis kierto on jännä juttu, mulla on sama juttu, ehkä siksi meillä on kuusi lasta ja yksi on suunitelmissa.
No joka tapauksessa olin aikoinani samalaisissa fiiliksissä, sillä erolla että pystyin miehelleni asiasta purkamaan.
kerran sain hirveen raivarin kun mies kesken riidan möläytti"onks sulla menkat tulossa?". mutta siitä alkoi "parantuminen". menkat tosian alkoi parinpäivän sisällä ja sai mut ajattelemaan. pistin merkille sen tosiasian, että fiilikseni menivät kieron mukaan: kaks viikko olin onnellinen, sitten alkoi ruuvikiristys viikko ja sitten kaikki olikin pilessä ja olin ero partalla. kun huomasin ettei ongelma ollut miehessä tai suhteessa, helpotti huomattavasti, kun asiat saivat oikeat mittasuhteet ja syyn.
Meillä on vietettiin toukokuussa 20v hääpäivän 
. Ja tähän aikaan on sisältynyt kaikki mahdollinen tunneskaala. Mutta joka kerta kun sai stressin, väsymyksen ym. tekijät kuorittu sydämmeltä pois sieltä on löytynyt se jokin joka meidät aikanaan yhdisti.
Kerran pitkähkön riitaisan ajanjakson aikaan me menimme risteilylle ihan vaan kahdestaan(meillä oli silloin kolme lasta, joista nuorin oli n. 6-7kk), me nukutiin koko se risteily. Silloin me oikeasti tajuttiin,että ne ongelmat jotka repii silloista suhdetta hajalle johtuiva pohjattomasta väsymyksestä ja taas opitiin jotain tärkeätä: omasta jaksamisesta huolehtiminen.
Muuten jos ei ihan lähiaikoina ole lisä lapsia suunniteilla suosittelen hormonikierukkaa. Se ikänkuin valehtele sun keholle sun olevan raskaana, jolloin hormonikierto tasoituu tai niin ainakin mulla kävi.
Lyhimmillää käytin kirukka puoltoista vuotta. onhan se hiukan kallis, mutta mitä sitä ei tekis perherauhan säilyttämiseksi.
ninna - 18.06.2008 - 14:57
ei kuulostaa kivalle 
voiko menkat tosiaan vaikuttaa noin?
jelena - 18.06.2008 - 15:44
huh huh mikä kirjoitus virheiden määrää... kiiressä kun kirjoitin en jaksanut tarkistella mitä tuli kirjoitettua. sydämeen mahtuu vain yksi ämmä jne... kyllä välillä oikeasti hävettää...
joo eihän se kiva olekkaan, mutta tässä asia tieto ei lisää tuskaa vain helpottaa.Eli kun tietää mistä kenkä purista voi paremmin , itse ja myös parisuhde.
Noihin PMS oireihin on jokin lääkekin, mutta en ole kokeilut.
Ap - 18.06.2008 - 17:28
Ah, siis se voi oikeasti johtua kuukautiskierrosta! Mä olen aatellut että ei voi olla vaikka aina menee just tuon kaavan mukaan kun kerroitkin, pari viikkoa on ensin kaikki hyvin, sitten on pinna kireellä ja sit onkin kaikki päin peetä. Ja nyt justiin on tuo kaikkipäinpeetä-vaihe. 
Synnytyksen jälkeen sain reseptin hormoonikierukkaan mutta en koskaan laittanut sitä, koska aikaisemmin mulle on sanottu etten enää saa käyttää hormonaalista ehkäisyä. Pitänee keskustella lääkärin kanssa uudestaan. Tuo pms-lääkekin alkoi kiinnostamaan, pitää yrittää netistä löytää tietoa.
Kiitos vastauksista!
Minä - 18.06.2008 - 23:03
mulla taas on nyt raskauden aikana ollut tuollaisia mielialan heittelyjä. Toisena päivänä mieheni ärsyttää niin paljon ja ihmettelen, että miksis olemme yhdessä ja olen ihan valmis etsimään itselleni oman asunnon. Seuraavana sitten odotan innolla yhteistä tulevaisuutta ja rakastan ja hellin häntä taas yli rajojen. Tai nämä olot saattavat vaihdella päivänkin sisällä.
Onkos tämä sitten raskauden aikana mahdollista?
tiedä häntä - 19.06.2008 - 08:45
tuo hormoonikierukka asia, kokemusta on ja kyllä se toki vaikuttaa tasapainottaa elämää mutta ei se tunne-elämään kyllä vaikuta. Kun toinen tympäsee niin tympäsee ja kun tunteet eivät ole kohdallaan eikä sitä oikeaa tunnetta ole suhteessa löytynyt niin tuskimpa mikään kierukka sen tekee. Toki kuukautiskierto vaikuttaa mielialanvauhteluun... aallonpohjalta toiselle. Mietin itsekin että avioliitto varmaankin tasoittaisi elämää, ainakaan ei tarvitsisi miettiä miten "meidän suhde" nyt on ja mikä on tilanne tulevaisuudessa.
Lilian - 19.06.2008 - 11:11
Hormooneilla on suuri vaikutus mielialoihin. Itse huomasin sen molempien raskauksien ja imetyksien aikana. Vihansin välillä miestäni ylikaiken ja mietin että miksi me ollaan yhdessä ja että onko tässä mitään järkeä. Mutta kun hormoonit tasoittui niin rakkauskin löytyi taas.
kiti - 19.06.2008 - 14:09
mun mielestä on ihan normaalia kyseenalaistaa omia tuntemuksia toista kohtaan...mistä sitä voi olla ihan varma kaikesta,onko tämä se mies jonka rinnalla haluan jakaa elämäni jne naiset puhuvat asioista ehkä enemmän ku miehet,mutta uskon että hekin itsekseen mietivät samoja asioita kun mekin...
iteki mietin välillä että mitä jos saisin yhtäkkiä kuulla että mies pettäisi jonku kaverin tai hyvän tuttavan kanssa (niin on käyny joilleki,mistä tietää ettei itselle käy samoin)tai joskus kuulisin että tämän lapsi onki minun mieheni...joo sekojoa ajatuksia missä ei ole mitään järkeä...mutta toisaalta.mistä sitä voi tietää...ite ehkä en voi millään uskoa että olen saanu niin hyvän miehen...en usko ansaitsevani häntä...ehkä siksi uskon että jossain on pakko olla joku paha ongelma jonka yli me ei enää päästä...tähän asti olen saanu elämäni suurimmat unelmat todeksi...joten koko ajan on pelko että jokin menee pieleen...en usko että mulle suotaisiin onnea näin helpolla
kyllä mä mietin jatkuvasti onko tämä tosissaan nyt sitte sitä mitä minä haluan...mitä jos mulla oliski parempi elämä ilman miestä...? en tiedä...ihminen ku ei ole koskaan tyytyväinen aina pitää valittaa...täydellisyyttä kun ei voi saada...sitä ei mielestäni ole...
Kata - 22.06.2008 - 19:35
Mulla oli myös aikamoisia tunneheilahteluja kuukautiskierron aikana, minkä seurauksena jäin yksin pojan kanssa. Mies oli paljon töissä, eikä tajunnut olla kotona koskaan. Mikä sai minut huonoina päivinä vielä huonommalle tuulelle. Sitten mies otti ja lähti. Nyt kaikki on paremmin ja heilahtelutkin pienempiä, kun ei ole hermojen kiristyttäjää lähellä.
tytt - 24.06.2008 - 18:31
Ilmoitan myös kuuluvani tuohon ryhmään "elämä kuukautiskierron mukaan". On se välillä vaan niin tylsää. Onneksi luoja toi kohdalleni miehen joka on oikea viilipytty. Ollan yhdessä oltu 10 vuotta joista naimisissa 4. Se tietää jo ja koittaa muistaa halata.
Ihastunut mieheeni olen varmaan neljä kertaa ja erota varmaan saman verran. Rakkaus on erilaista ja se onneksi antaa anteeksi mokat puolin ja toisin.
Hormonikierukkaa taidan kysäistä kun tarkastukseen pääsen.
Masa - 21.08.2008 - 08:26
Ei miehestä tunnu kivalle,kun hän yrittää vaikka keittää kullalleen aamukahvit,ja sit suukolla herättää kultansa.Saa vastauksen.no niin,meehän nyt.Odotatteko te naiset vain aina mieheltä hellyyttä,silloin ku se teille sopii.Mieskin tarvitsee rakkautta,hellyyttä,kaikki pitää olla molemmin puolista,ja ajatella,et mitä haluat itsellesi tehtävän,tee sama myös toiselle.Keskustelu on tärkeätä,muuten ainakaan ei tule ymmärrystä.
VASTAA
VIESTIIN
