Lähetä
e-kortti
ETUSIVU VANHEMMILLE LAPSILLE KOTI & KEITTIÖ E-KORTIT

PERHEKERHO KESKUSTELUT - RASKAUS & ODOTUS


| Vastaa viestiin | RASKAUS & ODOTUS |

Synnytyksestä... muiden kokemuksia..

Miettinyt - 01.10.2009 - 15:48

Itse olen 4kk vanhan pojan äiti ja raskausaika ja sen aikaiset ajatukset vielä tuoreessa muistissa. Katselin tässä jotain tv ohjelmaa jossa juteltiin synnytyksestä ja naisten kokemuksista. Jokainen nainen koki synnytyksen todella kivuliaana ja joku mainitsi että kamalin kipu mitä hän on ikinä kokenut. Tuli sitten tälläinen ajatus mieleen että minkälaista kipua naiset sitten ovat elämänsä aikana kokeneet jos synnytys oli kivuliain kokemus. Itse olen ainakin tölvinyt itseäni niin paljon ja lennellyt ties minkä liikkuvan laitteen ja eläimen kyydistä että voin sanoa että koen kyllä polvilumpion sijoiltaan menon paljon suurempana kipuna kuin synnytyksen.
Mietin tätä siitä syystä että itse raskausaikana ajattelin etten selviä synnytyksestä kun se on kuulemma niin kamalan tuskaista puuhaa.. ja nyt sen kokeneena voin kertoa ettei kipua juuri tuntunut.
Toki jos ponnitusvaihe kestää tunnin tai useita tunteja niin tällöin varmasti väsyy ainakin nopeasti mutta onko kaikilla muilla naisilla todella ollut sitten kamalan vaikea synnytys kun en ole kuullut vielä yhtään synnytystarinaa jossa ei kipu olisi ollu aivan kamala...
Eli muiden kokemuksia synnytyksestä ja mitä odotuksia oli ennen kuin pääsitte synnytyksen kokemaan ja onko kukaan muu ollut yhtä yllättynyt kuin minä..?


VASTAUKSET:


taisto - 01.10.2009 - 15:55

aika kultaa muistot kyllä oli kivuliasta mut eniten muo sattus se ompeleminen.
Synnytyskipua ei mun mielestä voi verrata mihinkään muuhun kipuun. Minäkin olen kovin tapaturmaaltis ihminen.
Yhteenveto: Synnytys oli ihanaa ja kipu ei kuitenkaan ollut (kiitos epiduraalin ja ilokaasun) niin kauhea että en tekisi sitä uudestaan.


tuikku - 01.10.2009 - 16:01

Tuohon kipuun mä en jotenkin osaa sanoa mitään. En oikein osaa verrata sitä muuhun kokemaani kipuun. Oikeastaan sitä vain jäin miettimään, että mä en kokenut synnytystä mitenkään fyysisesti rankkana - kun sitä usein verrataan maratoniin. En mä esim. ponnistusvaihettakaan kokenut, että olisin missään vaiheessa antanut kaikkeni, tai siis en ponnistanut mitenkään "täysillä". Ei tullut hiki, enkä mä kokenut olevani erityisen väsynyt synnytyksen jälkeen. Tai vähän nukutti, kun edellisenä yönä oli tullut nukuttua vain reilu 3 tuntia. Kun telkkarista on tullut sellainen kuva, että synnyttäjät hikoilee hirveästi ja on ihan rättiväsyneitä, kun vauva tulee maailmaan.

Minulla oli varmaan aika normaali ensisynnytys ja poika oli keskikokoinen.


Miettinyt - 01.10.2009 - 16:09

Tuikku: minä itseasiassa en myöskään kokenut synnytystä minään kovin raskaana suorituksena.. eikä tosiaan ollut väsy sen jälkeen.. tosin nukuin siinä pari tuntia juuri ennen ponnistus vaihetta.. eli sain levättyä.
Supistuskivut koin lähinnä rasittavina ja samankaltaisina kun kuukautiskivut..tosin voimakkaampina, ja itse synnytys tuntui lähinnä siltä kuin olisi työstänyt todella suurta kakkaa pihalle..


hm - 01.10.2009 - 17:09

Onhan se synnytyskipu kovin erilaista kuin esim murtuneen jalan kipu..Synnytyskipuhan on positiivista ja johtaa johonkin..Mutta jokainen kokee sen tavallaan


apila - 01.10.2009 - 18:40

Musta se ei todellakaan ollut niin kauheata kuin annetaan ymmärtää! Supistukset kesti, kun tiesi että kohta se kipu taas helpottaa. Ponnistusvaihe oli suoraan sanottuna kuin olisi todella kovaa kakkaa vääntänyt Jo heti synnytyksen jälkeen ajattelin, että voisihan sitä useammankin lapsen tehdä synnytyskipujen perusteella.
Mulla supparit alkoi vasta sattumaan, kun olin 8cm auki eli eipä kovinkaan pitkä aika mennyt kun pääsi ponnistaa.


Hilla - 01.10.2009 - 19:00

Minäkään en pitänyt synnytystä niin kamalana kuin etukäteen kuvittelin sen olevan..Tottakai se kipeää otti,mutta ei kipu ollut mitään sietämätöntä. Tosin puudutteen kyllä sain ehkä juuri oikealla hetkellä.. Ponnistusvaihetta pidin pahimpana, mutta sekään ei varsinaisesti ottanut kipeää, painontunne teki siitä vain jotenkin tosi inhottavan. Ompelu oli melkein kyllä se kivuliain osuus.. En minäkään mitenkään rättiväsyny ollu synnytyksen jälkeen vaikka olin edellisen yön valvonu kokonaan.. Musta oli ihanaa olla raskaana ja synnytys oli mielettömän hieno kokemus. Vauva on nyt kuukauden ikäinen ja melkein jo vauvakuumetta pukkaa.


jelena - 01.10.2009 - 19:03

Olen synnyttänyt 6/7 alateitse.
1. lievityksenä oli ilokaasu ja kohdunkaula puudute.
2. ei mitään
3. sectio
4. ei mitään
5. ei mitään
6. spinaali
7. allas ja ilokaasu

minulla kovin kipu on alkaa silloin, kun olen täysin auki, eikä vielä saa ponnistaa. ponnistus on on mielestäni helpottava, koska saa ponnistaa kivun pois.

1. kanssa mua ei uskottu, että sattuu ,kun khdunkaulapuudute lakkas ja sitten kätilölle tulikin kiire, koska vauvan pää näkyi joo, kun hän vihdoin suostui kurkaa tilannetta.

2.kivuliain vaihe oli supistus, jonka aikana avauduin kuudesta kymmenen sentiin.

4. oli käynistetty. koko päivän supisteli, muttei mahdottomasti. tunti ennen syntymää alkoi kovat supistukset, mutta pahinta ei ollut kipu vaan se, että ne tuli taukomatta, ponnistus vaihe kesti 2 min.

5.supistukset vielä kesti, mutta sitten kätilö päätti avittaa viimeisen sentin häviämistä painamalla sitä supistuksen aikana(ehkä viitisen kerta) ja se SATTUU...se on elämäni kovin tuntemani kipu .

viidennen synnytyksen jälkeen jouduin turvautumaan pelkopolin jA SIELLÄ KIRJATTIIN YLÖS TOIVOMUS,ETTEI KÄTILÖ AIHEUTTAIS TOIMILLAAN YLIMÄÄRÄISTÄ KIPUA.

6. no pelkopoli käynnin takia sain spinaalin ja se oli taivaallista supistukset tunsin, mutten kipua.

7. altaassa olo oli ihana, vaja tunnin aikana olin täysin avautunut ja supistukset oli niin kipeitä että vei jalat altaa. Ilokaasu oli paras ystäväni sen ajan kun toivotiin vauvan laskeutumista(turha toivo) sieltä korkeuksista tämäkin ponnistettiin, kuten edellinenkin.

Mäkin näin se ohjelma ja kyllä mä ihmettelin niitä kommentteja. ja kyllä ne supistukset kipeitä oli, mutta mielestäni synnytyksessä on armollista kun tietää,mistä kipu johtuu... ja se ettei se ole jatkuva...

jotenkin tuntui sen ohjelma kommentit yliampuvilta, mutta me tietysti ollan erillaisia ja tunnemme kivun erilailla.

Iän mukana (ekan synnytin 17,5 ikäisenä, vikan 39v), kipukynnys aleni. kyllä minäkin valitin viimeistä synnyttäessäni, ennen ponnistus vaihetta, että mä en selviä tästä ... mutta jälkeenpäin ajateltuna ihan siedettävä 4 tuntinen, mutta kiitos ei enää tätä hupia... poitsu on 5.pvä 6kk


Piki78 - 01.10.2009 - 20:11

Synnytys oli kamala ja kivulias siksi, että jouduin oksitosiini-epi kierteeseen.oksitosiini teki järkyttävän kipeät, yhdessä putkessa tulevat supparit, jonka takia taas jouduttiin laittamaan epi, joka taas hidasti synnytystä ja sitten piti lisätä oksitosiinia ja sitten taas epiä jne.. Olin todella väsynyt, tärisin, olin heikko(en ollut syönyt ikuisuuksiin, enkä juonut), kipeä(verenpaine laski, kuume nousi), en olisi jaksanut enää ponnistaa ja sekin vaihe venyi yli tuntiin. Lopulta ponnistamisen tarve tuntui helpottavalta, kuten joku sanoikin ja se, että sai sen välilihapuudutuksen.


E-M - 01.10.2009 - 20:40

Toiset pääsee helpommalla...
Synnytys oli pahempaa kuin kuvittelin.

Supistukset oli siedettäviä, ilokaasun ja epiduraalin jälkeen. Ponnistusvaihe kesti melkein tunnin, vei kaikki voimat. Yksi pahimmista kokemuksista oli kun istukka ei meinannut irrota ja joku henkilö painoi vatsan päältä kovaa. Menetin verta litran. Synnytyksen jälkeen jäi vain hämärä muistikuva, en muista tikkejen ompelua, en muista miltä vauva näytti heti syntymän jälkeen (hänet vietiin happikaappiin). Voin huonosti, oksentelin, sain happea ja tippaletkun.

Oksensin vauvan päälle, onkohan kenelläkään käynyt samalla tavalla.

Kaikki olisi mennyt ehkä eri tavalla jos en olisi ollut valmiiksi väsynyt (synnytystä käynnistettiin päivän, korkean verenpaineen takia).

On mukavaa lukea synnytys kertomuksia, helpoista ja siedettävistä synnytyksistä.


Piki78 - 01.10.2009 - 21:10

E-M voi sua,toi oksennusjuttu
No tosiaan noi leikkaamiset,ompelut, käynnistys, kalvojen puhkaisu, verenvuoto(menetin myös litran, en saanut verensiirtoa, olin vain tipassa ja sen takia hemppari vieläkin tosi alhainen) ym... Ja sitten vielä synnytyksestä toipuminen- ihan oma lukunsa. Suuri (varmuuden vuoksi leikattu) epparihaava esti istumisen 2viikkoa... Imetys oli rankkaa makuultaan- sain hyvin tehokkassti koko kropan jumiin. Pumppaaminen onnistui ainoastaan seisaaltaan-jälleen sama lopputulos. Onneksi vauva on kiltti ja ihana!


Miettinyt - 01.10.2009 - 21:38

Kiva lueskella näitä ihmisten kokemuksia.. ja kiva myös huomata etten ole ainoa joka koki synnytyksen helppona. Tosin minulla on ilmeisesti käynyt tosi hyvä tuuri raskaus oli täysin oireeton (palloa lukuunottamatta), synnytys oli helppo ja nyt tuo 4kk vanha vauvakin on helppo. Työkaverini sanoikin minulle että en tiedä lastenhoidosta mitään kun ei ole tarvinnut öisin herätä syöttämään vauvaa.. ja tämä varmasti pitääkin paikkansa.. en tiedä mitä vauvan hoito pahimmillaan voi olla kun oma poika nukkuu sen 9 tuntia yössä.
Minulla ponnistusvaihe kesti 20min. ja kätilö kerran ehdotti että leikataan välilihaa ja sanoin hänelle että mitään ei nyt ruveta leikkelemään vaan tämä tulee täältä kyllä.. hyvä ettei leikannut.. ei revennyt paikat.


Juuhan - 02.10.2009 - 00:58

No eihän esim. polvilumpion sijoiltaan menoon saa puudutusta!!! Nimim. kokemusta on! Meinaan, että eihän sitä voi oikein verrata synnytystä ja muuta kipua keskenään, jos on saanut jonkin puudutteen synnytyksessä...

Itse sain kohdunkaulanpuudutteen kun olin 9cm auki ja voin siis puhua vain sitä edeltäneestä ajasta... Ja minulla synnytyskivut olivat kutakuinkin verrattavissa polven punktioon (polvi siis turposi ja täyttyi nesteellä) lumpion sijoiltaan menon jälkeen. Tosin synnytyksessä ei tehnyt mieli vetää ketään turpaan niin kuin siinä polvipunktiossa, että mene ja tiedä sitten kumpi oli pahempi...


Miettinyt - 02.10.2009 - 10:30

Totta ettei näitä voi verrata. Itse vaan ennen synnytystä tsemppasin itseäni esim. hammaslääkärissä että kyllä tämä pitää kestää ilman puudutuksia ja vinkumista kun kohtahan on synnytys edessä ja se on paaaaljon pahempi kipu kuin mikään mitä olen ennen kokenut.. sitten tuli synnytyksen aika ja olin jotenkin pettynyt kun ei se kipu ollutkaan kova.. meni siis ihan hukkaan itsensä pidättelyt hammaslääkärissä.


Puff - 02.10.2009 - 11:49

Mua harmitti ku kakkosesta en "saanu" tuntea kipua, mentiin suunnitellusti sektioon.. Jälkisupistukset oliki sit ärhäköitä, mutta ei juurikaan lohduttanu, emmiä sit enää ois sitä kipua halunnu


elberi - 02.10.2009 - 17:50

Itse koin synnytyksen ihan siedettävänä.. jotenkin ehkä ajattelin etukäteen että kipu olisi paljon kovempaa.. loppuvaiheessa oli kyllä aika rankkaa kun synnytys oli jo kestänyt lähes vuorokauden.. ponnistusvaihe oli ehdottomasti pahin.. siinä oli hetken sellainen olo etten selviä hengissä.. onneksi se ei kestänyt kun 20 min.. sen jälkeen olin kyllä niin väsynyt, että onneksi sain nukkua muutaman tunnin sen jälkeen ihan rauhassa..

nyt kun odotan tätä toista, niin ponnistusvaihe kyllä pelottaa, muuten en synnytystä jännitä.. toivottavasti osuu joku mukava kätilö..

 

VASTAA VIESTIIN

Lähettäjän nimi:

Viesti:

  


| Etusivu | Vanhemmille | Lapsille | Koti & ruoka | E-kortit | Info | Palaute|