PERHEKERHO KESKUSTELUT - RASKAUS & ODOTUS

Anoppi ahdistaa

mammy - 19.09.2009 - 11:54

Onks teillä muilla anoppia jonka kanssa ei tule toimeen j a sukset meinaa väistämättä mennä ristiin.
Mullaä on anoppi joka näytti ulkokuoren alla piilevän todellisen luonteensa kun esikko syntyi 7v sitten. Kaikki tämä johtui siitä,että kyse oli mustasukkaisuudesta, koska omat vanhemani olivat lapsen kanssa paljon enemmän tekemisissä kuin hän. Kun tuli ristiäiset anoppi alkoi soittelemaan ristiäismekosta ja alkoi lähettelään ilkeitä tekstiviestejä kun en ollut samaa mieltä hänen kanssa. Sama jatkui vuosia ja aina kun olin hänen kanssaan yhteydessä (tekstivieteillä) niin aina tuli takasin joku piikittelevä viesti tai ei vastausta ollenkaan ja tämä johti siihen, että lopetin yhteydenpidon ko. ihmiseen.
Nyt olen taas raskaana ja anoppi on lakanut ottamaan yhteyttä.Ei ole n. 4 -5 vuoteen soittanut puhelimeeni, mutta nyt alkaa "lämmittelemään" välejä. Aina kun kuulen hänestä, mulle tule tosi ahdistunut olo moneksi päiväksi. Koko ajan sellanen tunne, että sanon jotain väärin ja kohta saan piikitteleviä loukkantuneita tekstiviestejä puhelimeeni. Anoppini on tosi erikoinen.En voi puhua hänelle samalla tavalla kuin muille laheisilleni vaan hän miettii sanomisiani ja mitä uskomattomista asioista on saanut riidan aikaiseksi..esim siitä kun kerroin heittäneeni vanhoja vaatteita roskiin. Tästä anoppi menetti moneksi yöksi yöunet, että kuinka joku voi tehdä tuollaista, että heittää vaatteita roskiin.....jne jne..yritän tälla kerttoa, että tavallisista arkipäivän asioista ei voi hänen kanssaan puhua, koska hän saattaa loukkaantua niistä.
Nyt sit olen alkanut jo miettimään ristiäisiä kun muistan minkä sopan anoppi sai siitäkin viimeksi aikaiseksi.
Tiedän, että ei kannata välittää, mutta en voi olla välittättä. Ja ehkä tää johtuu siitä, että tulen yleensä ihmisen kanssa toimeen enkä halua olla hunoissa valeissä ihmisten kanssa...anoppi puolestaan saa mun karvani pystyyn enkä voi sietää kyseistä ihmistä, valitettavasti.
Onks muilla anopin kanssa tällasta tilannetta?

VASTAUKSET:

mammy - 19.09.2009 - 11:58

Nousi verenpaineet pelkästä aiheesta niin, että kirjaimet tekstistä joko puuttuivat tai olivat väärillä paikoilla Huh mitä tekstiä. Toivottavasti edes joku jaksoi lukea sadasta kirjoitusvirheestä huolimatta

Annaliina - 19.09.2009 - 13:45

Kokemusta valitettavasti löytyy. Ei ihan noin hurjaa, mutta mun anoppi on mm. lukenut mun päiväkirjaa, kun hetken pakkosyistä asuin heillä nyk. mieheni kanssa. Siitä on jo aikaa, mutta sain kyllä vihaisia tekstiviestejä, kuinka huono ihminen olen. Ja nyt, kun vauva on tulossa, mustasukkaisuus on kova. Kenen luona käydään ym. Ahdistaa tulevaisuus sen osalta.

Mutta ei voi mitään. Älä ota turhaan stressiä. Äläkä välitä. Muista, että sun perhe, vauva ja elämä. EI anopin! Tsemppiä!

mammy - 19.09.2009 - 14:47

Just tota oli alussa et kenen luona käydään. Mä yritän olla ajattelematta ja yritän elää niinkuin oman perheeni kanssa haluan. Aluksi asia meinasi tulla minun ja miehenkin väliin, mutta nyt miehenikin on huomannut mikä on totuus asiassa. Yritän olla ystävällinen, mutta täytyy kyllä myöntää, että itse en ota anoppiin yhteyttä niinkuin ennenn ja minun on parempi olla, jos hänkään ei ota yhteyttä minuun

Mimi88 - 19.09.2009 - 18:22

No mie en oikein välitä anopista..koska se aikoinaan lähti ja hylkäs lapsensa,mukaan lukien mieheni.Joka on asiasta vieläkin pahoillaan mutta elämä jatkuu Hän on niin onnellinen kun on löytänyt miut ja saanut oman perheen josta pitää kiinni kynsin ja hampain koska ei halua että omat lapset kokee samaa kuin hän.Anoppi heivas jonkun vanhan jo eläkkeellä olevan ukon takia perheensä,vaikka mieheni isä piti lapsista huolta ja siksipä kaikki kolme asuivat isällään kun äiti lähti,mikä ei ollut yllätys!Ei se eukko vastaa ikinä puhelimeen,ainut mistä tavoittaa on työpaikka.Eikä kysele kuulumisia,todella harvoin..Ja kun kuuli nyt raskaudesta totesi vain miehelläni että jo olet ollut ahkera! katsoin vähän että just..Ristiäiset on pakko sietää ja siedänkin mutta muuten olkoot omissa oloissaan kun lapsenlapset ei kiinnosta.En miekään soittele sille enää,ikinä.Ja toivon ettei sairaalaan tunge kun nyytin saanut!En pura tunteita miehelleni koska tiedän hänen vain pahoittavan mielensä..mutta pirun haahka koko anoppi..hyi Mutta on täällä muitakin mammy,et ole ainoa jolla nousee tunteet pintaan.

Jeti - 20.09.2009 - 10:41

Jos anopin kanssa ei ole ennen ollut ongelmia, niitä tulee helposti siinä vaiheessa, kun alkaa odottaa lasta... Anopit ilmeisesti kuvittelevat sen lähentävän heitä entisestään omaan lapseensa ja tämän perheeseen. Totuus on kuitenkin se, että heidän lapsensa saa vihdoin oman perheen, mikä repäisee tämän lopullisesti omista vanhemmistaan eroon - aikuiseksi.
En tarkoita tällä sitä, etteivätkö isovanhemmat voisi ja eikö heidän ehkä kuuluisikin olla iso rikkaus lapsenlapsensa elämässä, mutta tämä ristiriita saa monet astumaan toisten (miniän) tontille...

Jos anoppia ei halua laitokselle (en halunnut sitä hössötystä!), kannattaa esim. sopia miehen kanssa jo etukäteen, että sanotaan uteliaille jo ennen synnytystä, että vieraita otetaan vasta kotiin. Koskaanhan ei tiedä, missä kunnossa äiti on synnytyksen jälkeen jne. Ja tällä voi pidättää itselleen veto-oikeuden (salaa), jos tuntuukin siltä, että jonkun vieraan haluaa... Ainahan voi keksiä hyvät syyt sille, miksi juuri tietty vieras on tervetullut ja itse jaksaa hyvin.

Meillä anoppi on soittanut mulle yhden kerran, enkä mäkään sille soita. Se on miehen bisnens, koska en mä oo mikään anopin bestis. Asiat voisi tietysti olla toisin, jos mut olisi otettu vastaan eri tavalla. Itse ei kannata asettua anoppia vastaan, vaan anopin oman lapsen eli miehen tehtävä on musta hoitaa suhteet sinnepäin. Ja hoitaa ne niin, että on vaimonsa puolella, eikä mielistele äitiään.

(Arvatkaapa, milloin anoppi mulle soitti? Oltiin kerrottu esikoisen tulosta jo hyvin varhaisessa vaiheessa, koska en vielä osannut kuvitella sitä hössötyksen määrää... Istuin junassa (viikolla 9 tms.) ja tämäpä soittaa ja alkaa udella vointia ja muita yksityiskohtia. Ala nyt sitten selittää niitä siinä junassa kaikkien keskellä, kun raskauskaan ei näy.. No, en kuitenkaan ollut epäkohtelias - soitto jäi silti ensimmäiseksi ja viimeiseksi. Ehkä anoppia harmitti tajuta, ettei hän päässyt sillä yhtään sen osallisemmaksi odotuksesta. Sille mä en voinut mitään. Sittemin on alkanut mennä alamäkeen entistä enemmän..)

mammy - 20.09.2009 - 10:56

Toi on kyllä niin totta. Muistan aina kun olin viikolla 25 ja tapasin anopin. Se halusi ostaa vauvalle vaatteita ym. sanin ystävällisesti, että "ei sun tartte näin kaauheesti ostaa..." ajattelin lähinnä anopin rahoja. Siihen anoppi tiukasti, että "se on kuule mun lapsenlapsi....! "
Meillä sukset menee ristiin ihan sen takia kun mä pidän tiiviisti yhteyttä vanhempiini ja vierailen heidän luonaan lapsen kanssa, ja mies ei ikinä vieraile äitinsä luona. Tästä kehitty erityisemmin alussa sellanen "taistelu". Mutta nyt anoppi on ilmeisesti huomannut, että sen kiukuttelu mulle vaan pahentaa asoita. Vuosi sitten sanoin suoraan, että en pidä häneen yhteyttä sen takia kun hän "ilkeilee" vaikka en ole mitään hänelle tehnytkään.
Saas nähdä mitä seuraa kun kakkonen syntyy.

sartsa - 20.09.2009 - 14:54

täällä sama anoppi ahdistaa. ja kun anoppi asuu vielä vastapäätä meidän talosta ja meillä ja heillä yhteinen piha. täällä saatais välit vielä edes jonkinlaiseksi jos se tajuais pyytää anteeksi sanomisiaan ja tekojaan mutta ei, aikunen ihminen ei ymmärrä koska kuuluu sanoa se yksinkertainen sana. tuossa joku aika sitten purkasinkin tänne pahaa oloani ja kerroin tarinan mun ja anoppini välillä, jotkut jotka ehkä muistaa sen niin heille: tilanne ei ole muuttunut yhtään. en ole sen jälkeen ollut anopin kanssa missään tekemisissä. en ole itse halunnut eikä näköjään hänkään. mutta onneksi mies on tajunnut että minussa ei yksinkrtaiseti tässä asiassa ole mitään vikaa, ja hän on antanut tukensa minulle, niin on paljon helpompaa

tuleva äiti - 20.09.2009 - 16:17

Täytyy kertoa, että olen seurustellut mieheni kanssa n.13 vuotta ja anopin kanssa on ollut yhtä helvettiä. Muutin mieheni luokse viitisen vuotta sitten ja hänen äitinsä asui ja asuu edelleen poikansa kotona.Puoli vuotta meni ihan hyvin anopin kans ja sit se alko, käytiin tonkii kaappeja, siirreltiin huonekaluja ja viimeseks alko kauheet riidat anopin kans. Ehkä oisin hieman odottanut enemmän tukee mieheltäni, mutta ajattelin et kyl se huomaa tän tilanteen joskus... Alussa vakuutteli että kyllä se siitä muuttaa pois ja minähän tietenkin luotin mieheni sanaan ja edelleen anoppi kököttää samassa paikassa.No eihän siinä mitään ajattelin että kyllä se viimestään tajuu lähtee ku esikoinen on meille tulossa ja ajattelin että kyllä ukkokin osaa jo sanoo et nosta kytkintä mutta ei, remonttia pitäis tehä ja mitään äitinsä tavaroita ei haluta heittää pois kun on jätetty hänelle. Noh eihän siitä oman kodin näköistä saa kun ei henno luopua vanhoista tavaroista. Nyt sitten on sovittu että anoppi muuttaa talon pikku asuntoon mutta on edelleen samassa piha piirissä. Suoraan sanottuna hirvittää laittaa pikkuinen nukkumaan ulos kun anoppi menee pihassa ja käy herättää kesken unien, on meinaan tehnyt aikasemmin muille lapsen lapsille. ANOPIT PITÄIS KIELTÄÄ KOKONAAN.... Voimia kaikille jolla löytyy saman tyylinen anoppi kun mulla

VASTAA VIESTIIN

Lähettäjän nimi:

Viesti: