|
PERHEKERHO KESKUSTELUT - LAPSET
| Vastaa viestiin | LAPSET |
lapsen kasvatus
nimetön - 09.10.2009 - 08:46
Kysyn nyt muiden mielipidettä asiasta kun olen miehrn suvun kanssa aivan erimieltä asioista... Itse kun ajattelen, että lapsi pitäisi opettaa ottaa huomioon muita ja jakamaan yms. Mutta miehen suku taas sanoo, että oppii pitämään puolensa...
Onhan se tietysti jossain tilanteissa hyvä, että oppii pitämään puolensa, mutta eikö se nyt tule aika luonnostaan?! Eikö ennemmin pitäisi opettaa muiden huomioon ottamista ja jakamista? Vau olenko ihan hakoteillä? Miten muut toimii?
VASTAUKSET:
Lise - 09.10.2009 - 08:54
Eikö voi opettaa molempia? Ei nää mun mielestä mitenkään pahasti ole ristiriidassa, siis jos ajatellaan vaikka leluja niin toiselta ei saa ottaa lelua (toisen huomioon ottaminen) mutta toinen ei myöskään saa ottaa itsellä olevaa lelua (puoliensa pitäminen)? Eli siis samat säännöt kaikille, niinhän se on reilua.
äitee - 09.10.2009 - 09:47
Riippuu lapsesta, kumman osaa helpommin luonnostaan ja kumpaa pitää opettaa. Jos lapsi kasvaa yksin, saa kaikem mitä tahtoo ja on vielä perusluonteeltaan itsekäs ja vahva, voi toisten huomioon ottamisen opettaminenkin olla työlästä. Jos hän taas on alistuva ja hiljainen, voi olla hyvinkin tarpeen opettaa pitämään puoliaan.
ex-odottaja - 09.10.2009 - 13:44
Juu, kyllä meillä ainekin serkusten kesken kummallekin opetetaan kumpaakin, eli jos on lelu toisella, sitä ei mennä ottamaan kädestä. Eriasia jos pyytää nätisti ja toinen ojentaa niin saa ottaa. Kyllä ne lapset oppii molempia, toisia joutuu vaan opettamaan "enemmän" ku toisia.
ap - 09.10.2009 - 14:38
Tuo lelun ottaminen/antaminen ei nyt kuitenkaan ollut ihan sitä mitä tarkoitin, ei tietenkään omaa lasta "sorreta"... Mutta osa näistä kyllä "avasi minun silmät" näkemään asian myös muuten kuin olen itse ajatellut. Kiitos siintä!!!
matsons mam - 09.10.2009 - 15:10
no ainakin sillälailla voi lasta opettaa tuosta ette lelua saa ottaa toisen kädestä, kun ei aikuiset itse vedä /ota jotian puolestaan lapsen kädestä pois ilman lupaa...itse hoksasin tämän ja ainakun pojalla 1.6kk on jotain hänellu kuulumatonta kädessä nin sanon, että anna äidille ja yleensä poika antaa joko itse tai sitten odotan, että hän irrottaa otteensa, ja minä nappaan tavaraan haukkana kiinni  ennen lasta
että kyllähän niitä leluja opitaan toisilta viemään, kun itse niin ensin opetetaan ja sitten kielletään kuitenkin, jos lapsi ottaa lelun toiselta..
mie - 09.10.2009 - 16:33
Jospa miehen suku tarkoitti juuri sitä, että ei tarvitse hyväksyä sitä, että toinen lapsi tulee ottamaan kädestä vaan siinä sopii pitää puolensa.
Eri asia on se, jos jollakin lapsellla on kädessä jotain hänelle kuulumatonta. Kyllä silloin sopii opettaa lapselle, että OMAA tavaraa ei tarvitse heti toiselle antaa, mutta jotain TOISEN eli sille lapselle kuulumatonta voidaan kyllä ottaa. Kyllä minä pitäisin oman lapseni puolta, jos hänen lelu olisi jollakin toisella lapsella, joka ei suostuisi sitä antamaan pois.
kolmannen saanut - 09.10.2009 - 17:43
On myös sukuja, joissa lapset oikeasti jätetään keskenään repimään toisiltaan silmät päästä... Mitä enemmän lapsi tukistaa ja lyö, sitä ylpeämpiä ovat vanhemmat, että osaapa pitää hyvin puolensa!
Omat lapset avasivat minun silmäni sille, miten vaikeaa on sovittaa yhteen omat ja toisten tarpeet ja miten se aina onnistuu, jos vain toimitaan rauhallisesti ja ystävällisesti, odotellaan ja etsitään hyvä ratkaisu. Melkein mikään lasten välinen kiista ei ole sellainen, että toinen olisi oikeassa ja toinen väärässä, vaan yleensä molemmat ovat oikeassa (esim. lapsi ottaa lelun, koska se oli vapaana, mutta toisella olikin leikki kesken ja hän oli laskenut lelun juuri kädestään, koska tarvitsi leikkiinsä muitakin leluja). On kauheaa, jos siinä tilanteessa sitten vain nyrkit puhuvat.
Meillä olen ottanut esimerkiksi ko. tilanteessa lelun kummaltakin pois ja kertonut, että kuulkaapa, olette molemmat oikeassa. Mitä tehtäisiin? Ensin lapset ajavat jyrkästi omaa asiaansa, mutta hetken kuluttua he alkavat löytää (ja ainakin jos heitä auttaa löytämään) parempia ratkaisuja: mitä jos vuorotellaan niin, että äiti ottaa aikaa, entä jos leikitään yhdessä, entä jos saatkin tämän, mikä on vielä hienompi jne. Minä varmistan vielä, että olettehan nyt molemmat tyytyväisiä ratkaisuun.
Kunpa aikuisetkin joutuisivat useammin vastaavaan neuvottelukoulutukseen!
Moiks - 09.10.2009 - 21:09
lapsen tulevaisuutta ajatellen olisi erittäin hyvä opetella esim. tavaroiden jakaminen, kainaaminen, vuoron odottelu jne, jo ihan sosiaalista yhteiskykyä ajatellen... selviää paljon paremmin mm. eskarissa ja koulussa myöhemmin, kun osaa ko. taidot
Moiks - 09.10.2009 - 21:10
kainaaminen=Lainaaminen 
Pulla - 09.10.2009 - 23:46
riippuu tosiaan mitä miehen suku tällä puolensa pitämisellä tarkoittaa... jos meinaavat että puistossa kun joku lyö, niin lyö takas, niin he ovat hakoteillä. jos sen sijaan tarkoittavat, että pitää pitää puolensa jos joku ottaa leluja tms. kädestä, niin sitten ovat oikeilla jäljillä minun mielestä. puoliaan pitäisi opettaa pitämään rakentavasti, eli "ei tunnu kivalta jos otetaan kädestä", eikä "jos joku ottaa sulta ota sinä myös toiselta".
itse opetan, ettei todellakaan kädestä oteta ja ketään ei lyödä missään tilanteessa. vanhempien tehtävä on opettaa lasta ratkaisemaan ongelmat epaattisesti = toiset huomioiden .
kaveriani en mm. ymmärrä, jonka mielestä saman ikäiset voivat tapella keskenään vanhempien puuttumatta = selvittäköön välit keskenään. eihän alle 3v. lapset osaa sitä välttämättä ilman aikuisen ohjausta...
maatsi - 10.10.2009 - 22:00
Ihanaa että joku kysyi tätä! Vaikka meillä ei ole tällaista ongelmaa ns "sukujen kesken" niin ollaan miehen kanssa ihan pöllöinä mietitty sitä, miten puuttua lapsemme leikkeihin ja yhteiseloo toisten lasten kanssa. Toki siis tiedämme miten puuttua jos vaikka poikamme lyö jotakin tai vie lelun kädestä, mutta kiinnostaa silti keskustelu niistä rajoista ja siitä milloin vanhemman on sopivaa puuttua asiaan. Itse olen sitä mieltä, että pitää lapsen itsekin opetella käyttäytymismalleja ja se on ihan perusteltuakin, koska lasten väliset suhteet iän huomioon ottaen, ovat aika erilaisia kuin aikuisten suhteet ja normit niissä. Mutta tietenkään lapsi ei vielä osaa (meilläkin vasta 1,5v!) käyttäytä ja leikkiä niin kuin kuuluisi ja aikuisen ohjausta tarvitaan, mutta se kuinka paljon ja missä tilanteissa on meillä vielä harjoituksen alla.
Esimerkiksi meillä poika on tosi avoin ja hirveän innoissaan muista lapsista. Toisaalta pikku-ukko on aika raisu ja kovaotteinen leikeissään (siis teloo itseään ja rymyää, juoksee ja tömistelee). No, ollaan leikkihuoneessa naapurikunnan abc:llä, jossa on kiipeilysysteemit, liukumäet jne.. Poika on tosi innoissaan ja hihkuu ajattelematta sen kummemmin, ottaa lapsia kädestä kiinni, antaa vauhtia mäessä, pussata lopsauttaa ja silittää päästä aivan yks kaks n. 10kk ikäistä vauvaa jne.. Toisaalta ollaan vanhempina hirveän ylpeitä, kun lapsi on noin avoin ja innoissaan muista, mutta selvästi osa lapsista pelkää poikaa, vaikka aikeet ovat enemmän kuin hyvät. Koetan sitten vähän toppuutella hiljaisten ja arkojen lasten vuoksi, mutta onko sekään oikein ja esimerkiksi vauvan vanhemmat sanovat, että "PIIP on tottunut tuohon nuohoukseen, että anna vaan rauhassa...."
No esimerkki ja mietteeni nyt ei ap:n kysymykseen vastanneet (ja siitä anteeksi! ) ja menivät aiheen ohi, mutta tämä puuttumiskysymys oli hyvä ja meitäkin mietityttänyt!
VASTAA
VIESTIIN
|
